LOISTAVA LIHATON KASTIKE KAHDELLA TAVALLA

Joo, tiedetään tiedetään, olen taipuvainen ylisanojen liikakäyttöön 😀 Mutta tiedättekös, jos 10-vuotias, joka ei normaalisti kauheasti lämpeä kasvisruuista sanoo syödessään "äiti, jos lihaton lokakuu tarkoittaa tätä, me voidaan siirtyä vaikka lihattomaan ikuisuuteen", niin ylisanat ovat todellakin tarpeen!

Tarkoitus oli tehdä Elina Innasen (häneltä on juuri ilmestynyt mainio Vegaanin aamupalakirja) mahtavaa linssikastiketta (resepti täältä mun omista arkistoista), mutta homma lähti vähän lapasesta kokkaillessa ja lopputulos oli jotain ihan muuta. Mulle käy tosi usein näin; sävellän ja sovellan kokatessani ihan lennosta, eikä koskaan oikein voi tietää, mitä lautaselta loppujen lopuksi löytyy. Ja tämä juuri on se, mitä rakastan ruuanlaitossa - kaipa se on minun tapani olla luova ja luoda uutta. Tällä kertaa kävi niin, että jo kasviksia pilkkoessani muistin, että mulla on jääkaapissa paketillinen tomaatilla maustettua nyhtökauraa (pitäisikö se muuten kirjoittaa isolla...?) ja samalla mies tuli sisään piipahdettuaan takapihan metsässämme ja toi mukanaan pienen kipollisen suppilovahveroita ja muutaman kanttarellin. Jääkaapista löytyi myös avattu creme fraiche -purkki ja koska koitan kiinnittää huomiota ruokahävikkiin entistä enemmän, käytin myös senkin. Eli resepti uusiksi!

Loistava lihaton kastike

1 sipuli

1/2 punainen paprika

1 sellerinvarsi

2 valkosipulinkynttä

pari rkl öljyä

2 tl punaviinietikkaa (tai balsamicoa)

2 rkl tummaa sokeria

suolaa maun mukaan (alussa vain ripaus, lisää loppuvaiheessa maun mukaan)
mustapippuria

1 rkl sinappijauhetta

1/2 tl jauhettua neilikkaa

1 tl chilirouhetta

1 kasvisliemikuutio (fondi)
1/2 dl punaisia linssejä

200 g tomaattimurskaa (Mutti-merkiltä löytyy käteviä pikkupurkkeja)
1 pkt nyhtökauraa (tomaatti, nude sopii ihan yhtä hyvin)
1/2 - 1 l sieniä (suppilovahvero, kanttarelli, herkkusienetkin varmasti käyvät)
1/2 prk creme fraichea

Puhdista sienet ja pilko ne mahdollisimman pieneksi silpuksi. Paista pannulla pienessä lorauksessa öljyä, kunnes kaikki neste on haihtunut. Lisää pieni nokare voita ja jatka paistamista vielä niin kauan, että sienet ovat lähes rapsakoita (niljakkeisen limaisia sieniä ei syö kukaan, joten paista kaikki sienet AINA mahdollisimman kuivaksi). Mausta kevyesti suolalla ja pippurilla, laita syrjään odottamaan.

Pilko nyhtökaura leikkuulaudalla pieniksi murusiksi. Tämä ei ole välttämätön työvaihe, mutta meillä ainakaan ei tykätä niistä isoista "kökkäreistä", joita nyhtiksessä on. Laita syrjään odottamaan.

Hienonna sipulit, paprika, sellerinvarsi ja valkosipuli. Kuullota sipuleita hetki öljyssä ja lisää punaviinietikka. Anna pöhistä hetki, lisää sitten loput kasvikset ja jatka kuullottamista muutaman minuutin ajan. Lisää mausteet, kasvisliemikuutio ja tomaattimurska. Keittele miedolla lämmöllä 10-20 minuuttia välillä sekoittaen. Haudutan usein pidempääkin, mutta kiireessä tuo 20 min riittää.

Lisää kattilaan linssit ja vettä tarpeen mukaan. Jatka keittämistä miedolla lämmöllä ainakin toiset 10-20 minuuttia. Lisää nyhtökaura ja paistetut sienet ja jatka hauduttelua. Muistutan jälleen kerran, että mitä pidempään haudutat ruokia, sitä parempi maku! Lisää lopuksi creme fraiche ja anna porista täydellä lämmöllä viimeiset 5 min.

Tähän sopisi vielä loppusilaukseksi tuoreet yrtit silputtuna (esim. persilja, basilika, ruokosipuli), mutta niitä ei löytynyt, joten ilman vihreitä mentiin tällä kertaa.

Tarjosin kastikkeen ensimmäisellä kerralla ihan perinteisesti riisin ja hyvän vihersalaatin kanssa. Vaikka tarkoitukseni ei olekaan kasviruokia tehdessäni yrittää jäljitellä liharuokia, niin tässä kuitenkin kävi niin, että maku ja suutuntuma olivat jotenkin tosi lihaisat. Jopa niin, että uskoisin tämän menevän "liharuokahuijauksena" esim. perheen pienimmille, jos sellaiselle on tarvetta.

Mutta hei, homma vaan paranee. Tästä kehkeytyi kaksi ruokaa kerralla, mikä on mun mielestä aina ihan mahtava juttu. Mitä pienemmällä vaivannäöllä saa aikaiseksi arkena (miksei viikonloppunakin) monta hyvää ruokaa, sitä parempi. Koska olen vähän kranttu syömään samaa ruokaa monta päivää peräkkäin, yritän aina muokata edellispäivältä ylijäänyttä edes pikkaisen. Usein jonkun uuden mausteen lisääminen riittää tai sitten ruuan "olomuotoa" voi muuttaa, kuten tällä kertaa. Ja voi vitsi, tästä kakkosversiosta tuli melkein vielä parempaa kuin alkuperäisestä! Tuosta reseptistä muuten tulee niin paljon soosia, että meidän kolmihenkinen perhe söi sitä ensin riisin kanssa, sitten pakastin ylijäänyttä riisiä ja kastiketta kaksi erillistä annosta ja loput käytin tähän kakkosversioon. Tarvitset siihen perunamuusia, joka kannattaa jättää aika paksuksi. Muuten lopputuloksesta tulee "muusikastiketta" 😄 Arvioi määrä sen mukaan, kuinka paljon sinulla on kastiketta jäljellä. Hyvä suhde on kastiketta kolmannes, muusia kaksi kolmannesta.

Minä teen muusin aina niin, että siinä on mukana paljon voita, nesteenä käytän maitoa. Olen kokeillut muusin tekemisen myös kauramaidolla ja se toimii myös ihan hyvin. Mutta voita pitää olla ja paljon. Ja vähän sattumia, en siis koskaan käytä sauvasekoitinta tai muutakaan sähköistä härpäkettä, vaan perinteistä perunasurvinta. Ja sitten perunamuusin ehdoton juttu, muskottipähkinä. Sen kanssa kannattaa olla varovainen, ettei laita liikaa, maun pitää tulla ihan kuiskauksena, mutta ilman muskottia muusi ei ole mielestäni mistään kotoisin. Perunamuusihan on kaikkien lohturuokien äiti, mutta uunissa gratiinina siitä tulee kaikkien lohturuokien kuningatar!

Loistava linssikastike perunagratiinilla

kastike ylläolevan reseptin mukaan (1/3 osa)

perunamuusia (2/3 osaa)

voita

korppujauhoja

Levitä kasviskastike kevyesti öljytyn uunivuoan pohjalle. Lado päälle muusi ja ripottele pinnalle korppujauhoja. Veistele ohuita voisiivuja ja levitä ne tasaisesti vuoan päälle.

Anna ruuan paistua 225 asteessa n. puoli tuntia (tai pidempäänkin, riippuu vähän uunista). Tärkeintä on, että korppujauhopinta ruskistuu ja rapeutuu, melkein jopa kärähtää.

Ja hei, tämän voisi tehdä varmasti myös bataattmuusistakin!

Tätä versiota syödessämme 10-vuotias ei enää edes sanonut mitään, vilkuili vaan minua välillä epäluuloisesti. Ihan kuin olisi miettinyt, että joku koira tähän lihattomaan lokakuuhun nyt on haudattuna, kun kerran näin hyvää ruokaa on tarjolla. Ihan parasta palautetta, sanon minä!

Heh, huomaattekin varmasti, että postauksen kuvat eivät ole minun ottamiani, eivätkä varsinaisesti edes liity aiheeseen. Enkä taaskaan muistanut ottaa talteen kuvien lähteitä... hyi minua! Pidin bloggaamisesta sen verran pitkän tauon, ettei tuo kameran esiin kaivaminen ruokaa tehdessä ja syödessä vielä ole palannut rutiiniksi. Pakko kyllä myöntää, että tämä ruoka ei ollut kovin kaunista... tällaiset kasvismössökastikkeet ovat usein melko epämääräisen näköisiä, joten ehkä nämä lainakuvat sittenkin olivat parempi vaihtoehto. Lupaan kyllä ryhdistäytyä kuvaamisen suhteen!

Mites teillä sujuu? Tartuitteko lihaton lokakuu -haasteeseen?

Ihanaa syksyistä (sade)viikkoa kaikille 💗