BLOGIHAASTE "MINUN KESÄNI"

Tämä blogihaaste meinasi mennä mun osalta ohi, mutta päätin nyt kuitenkin viime metreillä tarttua siihen, kun Annukka siihen mua niin hauskasti yllytti. Katsotaan, kuinka emmamamaisia höpinöitä saan tällä kertaa aikaiseksi :)

Lippis vai lierihattu?

Ei kumpikaan! Mun pää ja hatut eivät sovi yhteen, eivät sitten millään. Vaikka ulospäin näytänkin ihan normaalilta (?), niin mun pää on oikeasti ihan hirveän iso! Mikään hattu, mitä sovitan ei sovi, talvella pipot kiristää ja kesällä lippisten remmin reiät loppuu kesken. Semmoinen iso, tyylikäs lierihattu voisi olla vaihtoehto, jos oikeanlainen löytyisi, mutta en ole kyllä kauheasti edes yrittänyt etsiä. Mulla on niin paksu tukka, että päänahka ei pääse palamaan, enkä ole koskaan saanut auringonpistostakaan. Lierihattu tietenkin suojaisi kasvoja palamiselta, mutta eipä sitäkään kauhean usein ole päässyt tapahtumaan, joten menen kesän ilman hattua.

Ison pään lisäksi mulla on myös hassun näköiset varpaat 😂

Mato-onki vai golfmaila?

Mato-onki. Siitä on tosin vuosia, kun olen viimeksi ongella ollut, mutta varsinkin lapsena kalaa tuli isovanhempien mökillä ihan syötäväksi asti. Yksi rakkaimmista lapsuusmuistoistani on mun ja isoisän salainen haukipaikka, missä käytiin hakemassa kahdestaan päivän ruoka. Hän myös opetti mut käsittelemään sen kalan niin, että ylpeänä sain viedä hauen isoäidille, joka valmisti siitä ihan parasta kesäruokaa: keitettyä haukea, uusia perunoita ja munakastiketta (voisulaa, missä pieneksi hakattua kananmunaa ja reilusti tilliä). Toisen isoisän kanssa keskityttiin verkkojen ja katiskojen nostamiseen; minä olin aina airoissa ja hän hoiteli verkkopuolen. Oman isänkin kanssa olen pienempänä pyytänyt paljon kalaa ja hän taas opetti mut perkaamaan ahvenia, mikä muuten onkin aika tuskaista hommaa. Mutta ne paistetut ahvenfileet, mitään sen parempaa ei kyllä ole ❤

Golfia en ole koskaan kokeillut ja olen salaa vähän kateellinen kaikille golffareille siitä intohimosta, millä he lajia harrastavat. Tuntuu, että kukaan ei suhtaudu golfiin silleen "no mä nyt vähän käyn lätkimässä", vaan kaikki ovat hurahtaneet siihen ihan tosissaan.

Pehmis vai jäätelöpallo?

En ole mikään jäätelöhirmu (toisin kuin tuo lapseni, joka voisi elää jäätelöllä ja syö sitä talvipakkasillakin), mutta aika usein, kun jätskiä syön, päädyn pehmikseen. Suklaa- tai minttusuklaapallokin tosin käy, eli tässä asiassa en ole kauhean merkkiuskollinen.

Herneet vai mansikat?

Molemmat. Ja paljon. Koko satokauden ajan. Joka päivä. Jos mun pitäisi valita suklaan ja herneiden & mansikoiden väliltä, päätyisin hetkeäkään miettimättä jälkimmäiseen. Voisin elää koko loppuelämäni ilman mitään nameja, jos saisin kotimaisia mansikoita ja herneitä läpi vuoden.  

Tähän liittyy muuten hauska juttu. Olen koko ikäni kertonut kaikille (vähän jopa närkästyneenäkin ehkä), miten isäni, joka antaisi molemmat kätensä minun tai sisarusteni vuoksi, on aina syönyt meiltä salaa herneitä. Muistan kesäisin, kuinka jokainen sai oman litransa ja sitten isä tosi usein narahti iltapäivänokosiltaan niin, että oli ennen nukahtamista lukenut päivän lehteä ja syönyt salaa meiltä toisen litran herneitä!! Sieltä hän aina paljastui kuorsaamasta tyhjien herneenpalkojen keskeltä 😂 No, arvatkaa vaan, mitä tässä lähivuosina on tapahtunut... Koska oma lapseni on paljastunut samanlaiseksi hernehirmuksi kuin minä ja isoisänsä, olen minä nyt alkanut syödä niitä salaa häneltä!! En koskaan syö karkkia salaa lapselta, mutta herneitä jemmaan aina yhden ylimääräisen litran johonkin ja napsin niitä sitten vaivihkaa. Haha, tyttärestä polvi pahenee, vai miten se sananlasku nyt menikään...

Palju vai järvivesi?

Mieluiten ei kumpikaan, vaan meri tai maauimala. Kirjoitin aikaisemminkin jo siitä, että olen ihan hillitön vesipeto, mutta järvessä uimisesta en ole koskaan oikein nauttinut. Jos järvi on oikein iso ja syvä, niin ihan ok, mutta semmoinen pieni, matala ja lämmin järvi on mulle vähän yökyök. Järvessä uiminen ei raikasta samalla tavalla kuin mereen pulahtaminen, pohja on aina enemmän tai vähemmän niljakkeinen ja lisäksi järvessä on aina vaikka mitä elämää. Meri on ihan parhaimmillaan silloin, kun vähän tuulee ja on aaltoja - se hetki ennen kuin kohta ehkä jopa vähän myrskyää! Nämähän ovat tietenkin tottumuksesta johtuvia mieltymyksiä ja minä olen uinut meressä ihan lapsesta lähtien, järvessä taisin uida ensimmäistä kertaa vasta parikymppisenä.

Ja palju sitten. Koko ajatus on vähän absurdi; jos meidän naapurit soittaisivat mulle, että "tuletteko meidän kanssa kylpyyn?", ajattelisin, että ovat vähän tärähtäneitä. Mutta paljuun pyytäminen on nykyjään ihan normaalia, vaikka siinä on ihan sama idea. Siinä sitten aikuiset lillivät isossa tynnyrissä, samassa lämpimässä vedessä... juu, ei oikein nappaa. 

No okei, ennen kuin julistaudun paljuilun asiantuntijaksi, on pakko myöntää, että en ole koskaan ollut paljussa!! Voihan olla, että se on ihan kivaa ja varsinkin talvella kyllä ymmärrän pointin. Me ollaan itse asiassa mietitty, että talvea varten palju voisi olla ihan kiva tossa pihalla. Mutta vasta siis mietitty ja ensin pitäisi kyllä päästä testaamaan. Tänä kesänä on tarkoitus piipahtaa yksien ystävien mökillä, missä on palju (ja ovat niin läheisiä ihmisiä, että suostun heidän kanssaan yhteiseen kylpyyn) - annan siis lopullisen tuomion vasta sen jälkeen.

Ihan paras Italian loma pari kesää sitten - hotellissa oli perusaltaiden lisäksi myös täysimittainen olympia-allas!

Grilliherkut vai kesäkeitto?

Voihan kesäkeittotrauma sentään! En muista missä sitä olen lapsena syönyt, mutta epäilemättä kyseessä on ollut joku epäonnistunut versio, koska mulle on siitä jäänyt ihan totaalikammo: kuumaa maitoa, missä lilluu lötköjä kasviksia - huh, kylmät väreet menee vieläkin. Mutta täytyy olla niin, että on hyvääkin kesäkeittoa ja itse asiassa tämän kesän ruokapuolen to do -listalla se on mukana, mieheni on pyytänyt minua tekemään sitä niin monta kertaa. Edellyttää kyllä ensin tutkimustyötä, että millaista reseptiä lähden kokeilemaan. Mielihyvin otan vinkkejä vastaan, jos jollain on hyväksi havaittu resepti! Mutta siis grilliherkut vastauksena tähän, tosin nekään eivät sellaista hillitöntä intohimoa herätä, kuten olen aikaisemmin kirjoitellutkin. Paitsi hei, testatkaapa nämä kanavartaat, joita tein vähän aikaa sitten!

Mökki vai teltta?

Ööh, ei oikein kumpikaan, mutta mökki, jos pitää valita. Mukavuuksilla tosin, en ole semmoinen extreme-mökkeilijä, joka nauttisi alkeellisista oloista. Ja teltta sitten, juu ei kiitos. Olen kaksi kertaa elämässäni yöpynyt teltassa ja molemmat olivat sen luokan kokemuksia, että kolmatta kertaa en enää suostu. Noista molemmista saisi kyllä oivan tarinan kirjoitettua, mutta tämä postaus uhkaa jo nyt paisua niin pitkäksi, että jätetään toiseen kertaan.

Varjo vai auringonpaiste?

Varjo, vaikka auringossa hetken toki tykkään olla, jos vaan vettä on lähellä. Vaikka tiedänkin kaikki auringon vaarat, tykkään siitä, että iho päivettyy kesällä ja ihan tarkoituksella annan sen tapahtua joka kesä. Olen luonnostani aika tummaihoinen, joten kauhean kauaa en aurinkoa tarvitse siihen, että rusketun nätisti. Mutta en toisaalta kauheasti nauti auringon paahteesta ja kuumuudesta, joten mieluiten hakeudun varjoon.

Kesäsade vai kesätuuli?

Olisin ehkä aikaisemmin vastannut sade, mutta otin viime kesästä opikseni ja vastaan kesätuuli. Toki just nyt kaivattaisi sadetta tosi kipeästi, meillä ainakin on niin rutikuivaa, että kaivokin alkaa tyhjentyä kohta. 

Kuva täältä

Lavatanssit vai festarit?

Festareilla en ole koskaan ollut, ajatuskin kammottaa; tuhatpäin (kännisiä) ihmisiä sulloutuneena lavan eteen, teltassa yöpymistä ja ördäämistä. Huh, ei. Kaupunkifestareilla olen kerran ollut Turussa, niin ja kerran myös Pori Jazzeilla - molemmat olivat kyllä ihan kivoja kokemuksia, mutta eivät herätä minkäänlaista intohimoa tai halua mennä uudestaan. Eikä kyllä lavatanssitkaan, joten tähän vastaan ei kumpikaan.

Roadtrip vai riippumatto?

Tähän kuulkaa vaikuttaa se, miten roadtrip määritellään! Suomessahan tulee väkisinkin roadtrip jos toinenkin kesässä, jos vähääkään matkustaa ja me myös kuljemme pari kertaa autolla pidempiä matkoja. Ja teemme kyllä usein niin, että ainakin toiseen suuntaan ajelemme kiireettömästi vähän pienempiä teitä pitkin, menemme tutustumaan johonkin uuteen pikkukaupunkiin ja usein yövymmekin matkan varrella, vaikka matkan pituus ei sitä vaatisikaan. Ja kerran olen nuorempana tehnyt Euroopassa ikimuistoisen roadtripin ystävän kanssa. Yksi pidempi roadtrip voisi olla kiva tehdä uudestaan Euroopassa miehen ja lapsen kanssa, olemme siitä välillä vähän puhuneetkin.

Riippumatto on vähän niin ja näin. Siinä on aina aika epämukava maata ja kun siihen yhdistää mun ötökkäkammon, joka johtaa siihen, että just kun olen löytänyt mukavan asennon, joudun pomppaamaan liikkeelle jonkun ölliäisen ahdistellessa mua, niin ei kuulu mun kesään. Toki ajatus riippumatossa makoilusta on kiva, mutta käytännössä siis ei.

Hiirenkorvat vai syreenintuoksu?

Syreenintuoksu ehdottomasti. Kuuluu myös lapsuus- ja nuoruusmuistoihin vahvasti: siellä missä asuimme, oli valtavasti syreenipuskia, joiden tuoksu suorastaan huumasi alkukesästä. Hiirenkorvia en jotenkin aina edes huomaa, puhkeavat yleensä just siihen aikaan, kun koulussa on kevätkiireet kiivaimmillaan.

Kuva täältä

Hei, tätähän olikin tosi kiva kirjoittaa! Ajattelin ensin, että en näistä aiheista saa tekstiä aikaiseksi, mutta väärässä olin. Jos et vielä ole ehtinyt vastata tähän haasteeseen, niin nappaa ihmeessä tämä oman blogisi puolelle!


                                        Ihanaa kesäviikonlopun alkua kaikille! 💗