On loma-aamu ja isäsi on juuri lähtenyt töihin. Makaan hereillä sängyssä ja mietin, että olisin halunnut nukkua pidempään. Kömmit unisena sänkyymme ja nukahdat saman tien uudestaan. Huomaan, ettei uni tule enää ja nousen ylös. Juon kahvia, lueskelen blogeja ja uutisia ja mietin, että pitäisi tehdä tänään kaikenlaista. Ramaisee kuitenkin vielä, joten hiivin takaisin sänkyyn ja jään katselemaan sinua.
Aivan kuten silloin, kun olit ihan pieni vauva. Nukuit päiväunia sängyssämme ja makasin vieressäsi tuijottaen sinua, pientä ihmettä, tuntikausia. Tarkistin aina välillä, että hengität varmasti. Ihmettelin sitä onnea, minkä olit tuonut elämäämme. Välillä en malttanut odottaa heräämistäsi ja tönin sinut varovasti hereille, jotta saisin leperrellä kanssasi. Kunnes taas nukahdit uudestaan ja jäin jälleen kerran katselemaan untasi.
Olet aina ollut hyvä nukkuja, luojan kiitos siitä. Olen saanut katsella untasi viikonloppuisin ja lomilla, harvemmin olet herännyt ennen minua. Monesti olemme isäsi kanssa yhdessä hiipineet huoneeseesi, kömpineet sänkyysi ja herätelleet sinut haleilla ja suukoilla. Heti sen jälkeen, kun ensin olemme yhdessä katselleet levollista untasi.
Tänä aamuna mietin, että olet pian jo iso poika. Kasvat ohitseni parin vuoden kuluttua. Et taida silloin enää kömpiä aamulla sänkyymme. Silitän poskeasi varovasti ja mietin, että kohta siinä alkaa kasvaa parta. Ei kuitenkaan vielä, ihosi on vielä lapsen sileä ja pehmeä, tuoksutkin ihan pikkupojalle vielä. Nuuhkuttelen sinua ihan kuten vauva-aikanakin ja mietin, että tämän tuoksun tunnistaisin missä tahansa.
Huomaan, että alat heräilemään ja uskallan ottaa sinua kädestä. Avaat silmäsi ja hymyilet. Katselemme hetken toisiamme ja muistat, että on loma-aamu. Ärähdät oliko pakko herättää? ja suljet silmäsi uudestaan. Näen, että vaivut ihan kohta takaisin uneen ja hymyilet. Puristat kättäni ja mumiset anteeksi äiti, että sanoin rumasti. Käännät kylkeä ja alat tuhista. Ei haittaa, rakas. Vedän sinut kainalooni, suljen silmäni ja nukahdan uudestaan. Hymyilen.
Onnenhetki 💗
Ihana ihana ihana teksti! ♥ Onni paistaa läpi ja itsellekin tuli hyvä mieli.
VastaaPoistaOmat palleroiseni (jotka eivät enää kauaa ole palleroisia) ovat perjantaihin asti maalla ja minä rutistelen sillä aikaa niiden pehmoleluja (ja olen onnellinen omasta ajasta).
Tuollaiset hetket ja lapsen kanssa kölliminen kaikessa rauhassa on niin ihanaa ♥
Kiitos Tuula <3 Noi hetket kyllä on niin täynnä onnea, että tuntuu jopa ihan pakahduttavalta. Onneksi niitä saa vielä kokea.
PoistaMäkin aina halin ja nuuhkuttelen lapsen pehmonallea, jos hän on jossain reissussa :) Nautiskele nyt kuitenkin siitä omasta ajasta, se on niin harvinaista herkkua! Ihanaa "lomaviikkoa" sulle!
Ihana teksti ja niin totta, aika kuluu liiankin nopeasti, lapset kasvavat ihan liian nopeasti. Meillä vanhin tekee nyt pikku hiljaa muuttoa omaan kotiin, on tähän asti asunut koulun ns. asuntolassa, nyt vuokraavat opiskelukaverin kanssa kämpän... Ja toiseksi vanhin on viikot armeijassa, joten vähiin käy ennen kuin loppuu...
VastaaPoistaTotta, aika kuluu. Mä olen yrittänyt ottaa sen lapsen syntymästä asti niin, että nautin jokaisesta päivästä ja ajanjaksosta ihan täysillä, ettei sitten tarvitse haikailla menneeseen. Mutta kyllähän sitä kuitenkin aina välillä miettii, että miten nämä vuodet ovat menneet näin nopeasti. Teillä ollaankin ihan uuden aikakauden edessä, kun jo muuttavat pois kotoa. Varmasti ihanaa sekin kuitenkin omalla tavallaan! Mulla vielä muutama vuosi siihen... :)
Poista❤️❤️❤️
VastaaPoistaMeillä ollaan siinä vaiheessa, ettei äitin tai isän kainalossa enää viihdytä. Joskus onneksi tulee vielä halailemaan "halipulassa". Mutta ehkä tämäkin on vain vaihe, joka menee toivottavasti ohi.
Niin, toikin vaihe kuuluu siihen lapsen kehitykseen, niin surulliselta kuin se ehkä tuntuukin. Se kuitenkin, että haleja pitää vielä saada osoittaa kuitenkin sen, että kyllä se läheisyyden kaipuu siellä tallella on <3
PoistaVau, mikä teksti! Ihan käsinkosketeltavia tunnelmia ja ajatuksia :)
VastaaPoistaps. Näytäthän tämän myöhemmin myös viereesi kömpineelle <3 Olisi varmasti ainutlaatuinen lahja tai miksei vaikka puheenakin pidettävä teksti esimerkiksi 18-vuotissyntymäpäivänä.
Kiitos Anna <3 Mulla onkin kirjoitettuna tämmöisiä lyhyitä tekstinpätkiä päiväkirjaan ja kalenterin nurkkiin just sitä tulevaisuutta varten; sitä kuvittelee muistavansa kaikki hetket ja tunteet ikuisesti, mutta ei niitä sanatarkkaan kuitenkaan sitten muista.
PoistaMeillä puhutaan ja kerrotaan tunteista tosi paljon ja tämmöisiä juttelen lapselle ihan säännöllisesti. Kerron, minkälaisia ajatuksia mulla on ja kerron, miten hyvältä esim. tuntuu se, että lapsi sanoo päivittäin jotain kaunista. Silleen hänestä varmaan semmoinen onkin kasvanut, on sen mallin ottanut meistä vanhemmista.
Kiva kun kävit pitkästä aikaa Anna <3 Mukavaa syksyä sinne pohjoiseen, syksy on mun mielestä siellä ihan parasta aikaa!