MILLOIN VIIMEKSI?

Voisin kirjoittaa ton otsikon alla aiheesta "milloin viimeksi keksin mitään järkevää kirjoitettavaa?", koska on just semmoinen fiilis tällä hetkellä - että tämäkin höpötys menee samaan sarjaan monen lähiaikoina kirjoittamani "sitä sun tätä" -tyyppisen hölinän kanssa (kuten viimeksi tämä). Mutta toisaalta näitä "aivottomia" juttuja on kiva kirjoitella näin perjantain (ja alkaneen syysloman) kunniaksi, joten antaa mennä.

Olen lukenut lähiaikoina muutaman kivan "Milloin viimeksi?" -postauksen, mutta kun en kuollaksenikaan muista, mistä blogeista, päädyin googlaamaan aihetta ja huomasin, että tämä sama haaste on pyörinyt blogeissa jo myös viime vuonna! Mutta eipä se varmaan haittaa, hyvät haastikset näköjään elää useita tulemisia. Ideana on siis muistella, milloin viimeksi...

Ilahduin. Itse asiassa juuri tällä hetkellä, kun tajusin, etten osaa päättää minkä lähiaikojen ilahtumisenaiheista tähän laittaisin. Tuli hyvä mieli, kun tajusin, että oma elämä on lähes päivittäin täynnä mukavia pikkujuttuja, jotka saavat hymyn huulille. Oikein tositosi isosti ilahduin viikko sitten kansainvälisenä opettajan päivänä, kun oppilaat antoivat liikuttavan ihanaa palautetta.

Nauroin. Tänään päivällä yhdellä tunnilla naurettiin oppilaiden ihan kippurassa mulle ja mun toilailuille. Ja eilen illalla ihan yhtä kippurassa kotona miehen ja pojan kanssa työkaverin Facebook-postaukselle, missä hän heitti mun kustannuksella ihan sairaan hauskaa läppää (tuntee mun huumorintajun ja tietää, että kestän tommoisen). Heh, huomaatteko - olen näköjään itse itselleni parasta huumoria, koska näköjään nauran useimmiten itselleni 😂

Itkin. Olen aina ollut tosi huono itkemään. Olen kyllä tunneihminen ja näytän kaikki tunteeni avoimesti, mutta surun hetkellä itkeminen on aina ollut tosi vaikeaa (ei kauhean hyvä piirre!). Viimeksi taisin itkeä oikein kunnolla muutama vuosi sitten isäni sairastuessa syöpään. Epävarmuuden aika diagnoosin ja leikkauksen välillä oli isän tytölle tosi raastavaa, mutta onneksi pystyin silloin itkemään surun ulos. Ja isä selvisi, onneksi ❤

Suutuin. Töissä pari päivää sitten, en nuorille, vaan yhdelle aikuiselle. Itse asiassa toi työkaverin FB-herja liittyi just siihen tilanteeseen. Musta on vanhemmiten tullut just se vähän kiukkuinen rääväsuu ämmä, joka aina jokaisessa opekokouksessa avautuu jostain epäkohdasta. Taisi käydä taas kerran niin, että ei ole tänäkään vuonna tulossa henkilökohtaista palkanlisää, hehheeee.... Toisaalta nämä tilanteet on kuulemma työkavereille ihan parasta viihdettä muuten niin tylsissä kokouksissa, joten hauskaa, että edes joku viihtyy!

Harmistuin. Onko nyt kyse isosta harmistuksesta vai pienestä? Sovitaan, että pienestä. Tänä aamuna harmitti, kun nukuin vähän turhan myöhään ja aamu meni kiireessä häsläämiseksi. Äksyilin ihan turhaan miehelle ja ikävä kyllä lapselle myös.

Häkellyin. Tapasin kokkikurssilla vanhan opiskelijan, joka esittäytymiskierroksella kehui mua avoimesti muiden kuullen hyväksi opettajaksi. Suora kehu häkellyttää aina, mutta toisaalta olin myös vähän sitä mieltä, että se oli ehkä tarpeetonta siinä tilanteessa.

Kokeilin jotain uutta. No just toi yllä mainittu kokkikurssi. Osallistuin tällä viikolla kansalaisopiston järjestämälle kasvisruokakurssille. Oli tosi kivaa päästä kokkaamaan ihan uusia juttuja ja sain myös paljon mielenkiintoista uutta nippelitietoa vegeilyyn liittyen. Kurssi myös selkeytti hyvin omaa "kasvisruokafilosofiaani" ja mulle kirkastui se, että mitä teen tällä hetkellä on mulle just paras tapa vegeillä. Eli en edelleenkään tykkää yhtään soijarouheesta tai tofusta ja tajusin, että ei mun tarvikaan. Olen niiden käyttämistä miettinyt paljon tyyliin "pitäisi", mutta nyt viimeistään päätin, että ei todellakaan pidä, jos ei tykkää. Mutta pari kivaa uutta reseptiä sain ja olihan se mielenkiintoista päästä maistelemaan 11 ruokalajia kerralla!

Tässä vasta osa illan tarjoiluista.

Yläkoulun köksänluokan kattauksissa käytetyt tekokukat olivat jotenkin niin suloisen hellyyttäviä ❤

Urheilin. Viikko on ollut vähän tahmea, koska olen lukenut niitä viimeisiä kokeita... ääh, seliseli. Viimeksi urheilin kunnolla sunnuntaina, kun olin uintikurssin viimeisellä tunnilla. En laske urheiluksi 20 minuutin kävelylenkkejä, joten aika nihkeä viikko on kyllä ollut. Mutta hei, uintikurssi. Se oli niiiiin mahtava juttu! Vaikka en vieläkään osaa "mitään", osaan kuitenkin 400% enemmän, kuin vielä 8 viikkoa sitten. On ollut ihan mieletön tunne, kun lihakset on olleet oikein kunnolla kipeinä uinnin jälkeen, mitä ei kyllä aikaisempien himmailu-uintitreenien jälkeen koskaan tapahtunut. Seuraavien kolmen viikon aikana osallistun vesijuoksun tehokurssille, jossa opiskellaan niin ikään tekniikkaa ja erilaisia intervalliharjoituksia. Olen ollut kahdella tällaisella tunnilla vuosia sitten ja voi hittolainen, kuinka tehokkaan treenin siitä vesijuoksusta saa, kun sen tekee oikein. Olen kuitenkin unohtanut lähes kaiken ja siksi päätin osallistua tälle tehokurssille. Kolmen viikon kuluttua mulla on kalenterissa uinti/vesijuoksu -treenejä 2-3 kertaa viikossa. Ihan parasta!

Luin. No mähän luen koko ajan. Tosin nyt lukuvuoden aikana vähemmän, kuin lomalla, mutta kuitenkin. Tällä viikolla olen lähinnä lukenut kokeita, mutta ensi viikolla on tarkoitus tarttua pariin uuteen kirjaan.

Söin. Koulussa oli joku ruokalan spesiaalipäivä ja ruuaksi oli tortilloja, joten jätin omat eväät kotiin tänään ja söin niitä. Ihan liian monta...

Herkuttelin. Nyt on kyllä outo juttu, en saa mieleeni yhtäkään kunnon herkutteluhetkeä... Häh? Viime viikonloppuna söin vähän suklaata, mutta se meni vähän silleen autopilotilla, että "koska nyt on viikonloppu". Huomenna pääsen herkuttelemaan hyvään ravintolaan (katso alla), sitä odotan kovasti!

Ostin. Kuinka monta kertaa mä olenkaan vannonut, että en osta enää ikinä yhtäkään kirjaa... ja kuinka monta kertaa olenkaan rikkonut tämän lupauksen. Eli ostin Deliciously Ellan uutuuskirjan.

Tapasin. Muutan tämän futuuriin eli tapaan huomenna kaksi rakasta ystävää minikylpyläloman puitteissa. Tiedossa on ulkoilua kauniissa säässä, meditaatioharjoitus (kääk!), kylpylöintiä ja illan päätteeksi herkullinen illallinen. Niin ja sunnuntaina tietenkin pitkästä aikaa hotelliaamiainen, ihanaa. Tärkeintä on se, että tapaan näitä elämäni voimanaisia pitkästä aikaa. Ja muutaman viikon kuluttua tiedossa toinen tapaaminen myös niin rakkaan voimanaisen kanssa. Muutamia muitakin kivoja tapaamisia on tiedossa tälle syksylle, olen tosi onnellinen siitä, että näitä on nyt järjestynyt monta, koska yleensä ystäviä tulee nähtyä ihan liian harvoin!

Päätin. Voi että, mähän päätän vaikka mitä noin 34 kertaa päivässä. Olen suorastaan mestari kaikenlaisissa päätöksissä ja ihan legendaarinen siinä, että harvemmin mikään näistä päätöksistä toteutuu. Nyt kuitenkin olen päättänyt käyttää syyslomaviikon kodin raivaamiseen. Ja tämä päätös nyt kyllä ihan varmasti tulee pitämään, koska olen siinä ihanassa tilanteessa, että meidän varasto on vihdoin valmistunut ja muutaman vuoden odotuksen jälkeen pääsen vihdoinkin siirtämään täältä kotoa kaiken varastotavaran sinne. Tiedossa on myös lapsen huoneen "räjäyttäminen" ison pojan huoneeksi, joten ensi viikolle kyllä riittää hommaa.

Inspiroiduin. Sain ihan kuningataridean tällä viikolla siellä kokkauskurssilla. Tämä jääköön vielä mysteeriksi, koska idea on vielä ihan alkutekijöissään.

Tämmöistä. Nyt on aika vähitellen laskeutua perjantain viettoon ja samalla siis myös syysloman aloitteluun. Tyypillistä kyllä, jonkinlainen flunssanpoikainen tuntuu olevan tuloillaan, mutta mä just päätin, että se ei tule. En halua viettää taas syyslomaa sairastaessa, niin on käynyt aika monena vuonna ja se on kyllä maailman ankein juttu. Jos tauti kuitenkin iskee, yritän ajatella asiaa positiivisesti; että lomalla pystyy sairastamaan ilman huonoa omaatuntoa. Mutta ei ei, ei se ole tulossa!

Miten siellä? Onko sulla syyslomaa? Oletko jo tehnyt tämän haasteen? Jos et, niin tartu siihen ihmeessä, nämä ovat aina niin kivoja sekä kirjoittaa, että lukea. 

Ihanaa viikonloppua kaikille ja alkanutta lomaa niille, joilla semmoinen on tiedossa 💗