tiistai 12. maaliskuuta 2019

JUMISSA

Mikä siinä onkin, että tämän unohtaa joka vuosi. Aina näihin aikoihin sitä ihmettelee, että mistä tämä jumi johtuu; mitään ei saa aikaiseksi, on ihan lukossa kaiken tekemisen suhteen (siis normaaliakin enemmän), kaikki jotenkin nyppii ja ottaa aivoon, vaikka kaikki on ihan hyvin. Varsinkin se on enemmän kuin hyvin, että vihdoinkin on valoisaa... ja sitten sen muistaa! Ai niin, siitähän se johtuu: aivot nyrjähti taas kerran tästä lisääntyneestä valon määrästä!

Ihan kuin mulla mitään omia kuvia tämän jumin aikana tulisi otettua... kuva täältä
Kirjoitin tästä näköjään aika lailla tasan vuosi sitten täällä. Sama juttu tänä vuonna, vaikka vähän helpompana ja tähän veikkaan syyksi estrogeenihoitoa, joka selvästi on vienyt pahimman terän kaikilta mahdollisilta v***ksen aiheilta. On vaan harmittanut jo monta päivää se, että olisi vaikka mitä, mistä tekisi mieli kirjoittaa, mutta kun ei vaan saa aikaiseksi... Mulla kun on yleensä tapana, että jokainen postaus on kilometrin mittainen meganovelli, niin tuntuu hassulta vain käväistä täällä. Päätin kuitenkin tänään kotiin ajaessani, että koitan harjoittaa itseäni tekemään myös näitä lyhyempiä piipahduksia täällä blogin puolella. Niin että tässä sitä nyt piipahdettiin ja kerrottiin teille, että jumissa ollaan. Ei tule tämän enempää juttua tällä kertaa. Haha, olipa mielenkiintoinen postaus 😁

Mites te muut? Iskeekö valoahdistus näin maaliskuussa? 
Miten selviät siitä vai sinnitteletkö vaan päivä kerrallaan eteenpän muistaen, että kohta tämä menee ohi?

8 kommenttia:

  1. Mullakin on ollut mielessä, että pitäis piipahtaa blogissa, mutta lyhyesti ei oikein muuta pysty sanomasn kuin että pa..a reissu, mutta tulipahan tehtyä 😁. Että menee kokolailla samaan kategoriaan sun jumihuikkauksen kanssa 🙂. Jotenkin paljon helpompaa kirjoittaa niitä meganovelleja, joita ei tosin meinaa edes itse aina jaksaa loppuun asti.

    Ja joo. Nyt kun kerran kysyt, niin voi se tosiaan olla, että valo vetelöittää muakin, vaikka kaiken järjen mukaan pitäis käydä just päinvastoin.

    Piipahtamisiin ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meganovellit on kyllä ihan parhaita - tai siis sun meganovellit, omia ei tosiaan oikein jaksa lukea loppuun asti :) Tosi harmi, että teidän reissu epäonnistui, mutta oli kait siinä jotain hyvääkin...? Mä kyllä innolla odotan jonkinlaista raporttia, jos vaan viitsit kirjoittaa.

      Outoa tämä valovetelyys! Lohduttavaa kuitenkin kuulla, etten ole ainoa. Mahtavaa loppuviikkoa Annukka <3

      Poista
  2. Mulla sama juttu kevättalvisin/alkukeväästä. Tää on niin ristiriitaista, kun toisaalta rakastan valoa ja odotan kevättä ihan hullun lailla. Samalla kuitenkin väsyn, kriisiydyn yhtäkkisestä valosta ja haluaisin vetäytyä pimeään luolaan. Jotenkin tuntuu suorastaan pelottavalta kävellä tuolla ihmisten ilmoilla, kun ensin on saanut monta kuukautta hautautua toppatakkeihin, pipoihin ja pimeyteen. Ja nyt yhtäkkiä onkin kaiken paljastava valo! Minä näyn, muut ihmiset näkyvät, kaikki näkyy, apua!!

    Että tsemppiä vaan valokriisiin meille kaikille ja palaamisiin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, niin outo on tämä kevään fiilis joka kerta. Hyvin sanottu toi "minä näyn". Paitsi että "onneksi" vielä saa hetken aikaa kääriytyä toppatakkiin, täällä ainakin tulee taas lunta taivaan täydeltä... sais kyllä se jo loppua.

      Valokriisi menee kuitenkin ohi jossain vaiheessa ja sitten se taas tuntuu ihan mahtavalta. Sitä odotellessa... :) Mahtavaa loppuviikkoa Tuula <3

      Poista
  3. bloggaaminen jumittaa ainakin. Muuten vielä jotenkin kulkee...

    Yleensä lamaannun kaamosajaksi ja virkoan keväällä, vuosi sitten meni päinvastoin. Ihan kuin olisin ladannut kaiken käytettävissä olevan energian ladattua talvesta selviämiseen ja kevään tullessa loppui puhti.
    Tänä vuonna ei siihen ole varaa, sen verran pukkaa kriiziä kotioloissa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen aina ollut kevätkoomailija, näin vanhemmiten koomailen sekä kaamoksesta että keväästä... lähes puolet vuodesta siis. Aika hurjaa, kun tarkemmin miettii!

      Voi, toivottavasti ei mitään pahaa tai vakavaa kriisiä ole meneillään! Tsemppiä siihen, mikä sitten onkaan. Ja ihanaa loppuviikkoa <3

      Poista
  4. Mä heräilen pikkuhiljaa talviunesta, mutta tää kevään odottaminen on pitkästyttävää.
    Valoa ja iloa tätä kautta ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän tässä "valokriisissä" onkin ristiriitaista, että vaikka samalla heräilee talviunesta, niin silti on joku ihme lamaannus meneillään. Vielä sitä varsinaista kevättä kyllä saa odottaa, meillä ainakin tulee lunta taas ihan taivaan täydeltä...

      Kiitos Maikku, valoa ja iloa sulle myös <3

      Poista

Kiva kun kävit :) Kiitos kun jätät kommenttisi!