tiistai 26. maaliskuuta 2019

PIENIN ASKELIN KOHTI MUOVITTOMUUTTA

Yhteistyössä Hyvinvoinnin tavaratalon kanssa

Miettikääpä, kuinka monta pientä ja isoa asiaa jokaisen meistä tulisi ottaa huomioon nykyjään ihan päivittäin! Vähääkään vastuullisesti ajattelevat ihmiset näitä onneksi miettivät, jos eivät aina päivittäin, niin ainakin monta kertaa viikossa. Valitettavasti meillä ja muualla on edelleen valtava määrä ihmisiä, joita ei kiinnosta tai jotka eivät usko esim. ilmastonmuutokseen, mutta onneksi vastuullisuus on lisääntynyt lähivuosina ihan valtavasti ja lisääntyy koko ajan. Kaikista ilahduttavinta on se, mitä näen itse päivittäin töissä ja kotona; lapset ja nuoret eivät kyseenalaista näitä asioita, he eivät juurikaan mieti "kannattaako?" tai "pitääkö todellakin?" - he tekevät ja kaikista hienointa on se, että he myös ymmärtävät miksi he tekevät näin. Osa nuoristakin toki on autuaan tietämätön, miksi banaaninkuoret pitää laittaa biojäteastiaan, mutta luojan kiitos suurin osa heistä kuitenkin toimii niin kuin heille on opetettu. Koulujärjestelmän tehtävä on opettaa miksi näin tehdään, jos niin ei olla jo kotona tehty. Ihan vähän haluan mainostaa teille "alaa tuntemattomille", että lukion maantieteen opinnot keskittyvät pitkälle juuri näihin asioihin, ei siihen, mikä on Euroopan viidenneksi pisin joki. No juu, mutta nyt eksyin raiteilta jo ihan alkumetreillä eli takaisin postauksen varsinaiseen pointtiin...


Muovin kierrättäminen on yksi helppo tapa vähentää omaa ympäristökuormaansa. Kaikki ovat varmasti lukeneet maailman alati kasvavasta muoviongelmasta ja sen vaikutuksista niin solu-, yksilö- kuin ekosysteemitasollakin. Kierrätykseen päätyvä muovi päätyy joko uusien muoviteollisuustuotteiden raaka-aineeksi tai energiaksi. Paras vaihtoehto olisi päästä kaikesta muovista eroon, mutta se ei liene realistinen vaihtoehto vielä pitkään aikaan. Tavallisen kuluttajan on todella vaikea välttyä muovijätteeltä, vaikka miten kiinnittäisi asiaan huomiota. Lähes kaikki ostamamme elintarvikkeet (ja kaikki muukin) on pakattu muoviin, usein jopa moneen kerrokseen. Ellei heittäydy tosi vastuulliseksi ja kulje joka paikassa omat purkit ja kangaspussukat mukanaan, on todella vaikea välttää muovia.

Oma kysymyksensä on myös se, että moni vaihtoehtotuote ei ole aina välttämättä sen parempi vaihtoehto. Tuula nosti just yhtenä arki-iltana Facebookissa esiin sen ongelman, että hedelmille tarkoitetut kestopussit on valmistettu Kiinassa, maailman eniten saastuttavassa maassa ja toisella puolella maapalloa. Itse totesin tuossa keskustelussa pakkaavani hedelmät kyllä niihin parjattuihin ja suorastaan "syntisiin" muovipusseihin, mutta käytän ne sitten moneen kertaan: korvaan niillä tuorekelmun, joka yleensä jää aina kertakäyttöiseksi eli sujautan vaikkapa ruokajämiä sisältävän lautasen hedelmäpussin sisään. Tällä tavalla samaa pussia voi käyttää monta kertaa. Samaa pussia voi käyttää myös esim. paperiin pakatun leivän säilyttämiseen (leipä kovettuu paperipussissa), monta kertaa eväiden roudaamiseen työpaikalle ja vaikka miten monessa muussa mahdollisessa uusiotehtävässä. Ja kun pussi alkaa olla tiensä päässä, käytän sen roskapussina kissan astiaa tyhjentäessäni. Ajatuksena on siis se, että kun joku muovituote kuitenkin on kertaalleen valmistettu ja se on päätynyt talouteen, käytä sitä mahdollisimman monta kertaa, jotta sen valmistaminen ei "mene hukkaan". Voisin tietenkin ommella itse hedelmäpusseja, joita kantaisin mukanani, mutta... no niin, se kuuluisa mutta. Ei musta ole semmoiseen, myönnän!

Meidän lähin muovinkeräyspiste on n. 20 km päässä, mikä tuntuu äkkiseltään ihan mahdottomalta asialta. Mutta me kuljemme tuon saman matkan töihin ja kauppaan ja näillä reissuilla käyn tyhjentämässä meidän muovijätteemme (samalla vien pahvin, metallin ja lasin). Kerään kaiken muovin isoon kaupan (muoviseen...) kestokassiin ja sen täytyttyä kippaan kassin auton takakonttiin. Usein se kieltämättä jää tyhjentämättä ajallaan ja takakontti täyttyy kasseista, mutta viimeistään siinä vaiheessa, kun kontti on täynnä, piipahdan kierrätyspisteellä.

Käytetty tuorekelmu kuitenkin päätyy aina sekajätteeseen. En tiedä ketään, joka uusiokäyttäisi kertaalleen käytettyä Elmukelmua (jos teet sitä, kerro ihmeessä kommenttipuolella, lähetän sulle jonkun "arjen ympäristösankari" -palkinnon!). Olen hankkinut tosi paljon (Ikean) loistavia lasista valmistettuja säilytysrasioita, mutta kyllähän tuota tuorekelmua kuluu arjessa surullisen paljon. En aikaisemmin osannut kuvitellakaan, että sen voisi korvata jollain ekologisemmalla tuotteella, joten olin tosi ilahtunut päästessäni testaamaan yhteistyössä Hyvinvoinnin tavaratalon kanssa mehiläisvahakääreitä, jotka on valmistettu puuvillasta, mehiläisvahasta, pihkasta ja kookosöljystä. Kääreiden käyttöikä on noin vuosi, minkä jälkeen ne voi luonnontuotteena kompostoida.

Kääre pestään ennen ensimmäistä käyttökertaa (ihan vaan hanan alla haalealla vedellä), puristetaan kuivaksi ja annetaan kuivua. Käyttö on mahdottoman helppoa: astia peitetään kääreellä ja muotoillaan sen ympärille. Käsiä pidetään hetki astian ympärillä, jolloin kääre reagoi käden lämpöön ja se muotoutuu tiiviisti astian ympärille. Mehiläisvahan ansiosta kääre pitää muotonsa kylmässä ja toimii näin erinomaisesti jääkaapissa. Käytön jälkeen se pestään haalealla vedellä, kuivataan ja käytetään uudestaan.



Kuva Hyvinvoinnin tavaratalon sivulta
Olen nyt käyttänyt näitä kääreitä muutaman viikon ajan, enkä ole keksinyt niistä kauhean paljoa mitään merkittävää kritisoitavaa. Ensimmäisillä käyttökerroilla kääreestä jää vähän vahaa astian reunoille, mutta sen saa helposti pestyä pois. Tämän ominaisuuden takia en ole käärinyt näihin esim. lapsen välipalaleipiä sellaisenaan, mutta kun kääreellä on jo vähän enemmän käyttöikää, tuokin ominaisuus jää pois, joten niitä voi käyttää myös siihen tarkoitukseen. Jopa tärkeä sipulitesti onnistui eli kääre piti raa'an sipulin hajun astian sisällä. Miinusta tulee siitä, että sipulin haju kyllä tarttui itse kääreeseen, mutta haju ei siitä tartu eteenpäin, eikä leviä ympäriinsä, joten aika pieni miinus tämä kyllä on! Toinen niinikään pieni miinus siitä, että kääreen läpi ei näe, mitä sen alla on. Tämä aiheuttaa jonkun verran turhaa arpomista ja kääreiden availemista jääkaapilla silloin, kun sen ovea availee useampi kuin yksi henkilö.


Tykkään ihan superpaljon siitä, että kääreitä on saatavilla useiden kokojen lisäksi vaikka minkälaisilla kuoseilla. Sain testiin kolme M-kokoista (26 cm x 26 cm) aika maltillisen väristä käärettä, mutta jos tykkää kirkkaista väreistä ja kuvioista, niin valinnanvaraa löytyy. Hintakaan ei mielestäni ole todellakaan paha: kolme keskikokoista käärettä maksaa 21 euroa ja kun mietitään, että näillä pärjää vuoden ei yhden kääreen käyttökerralle tule hintaa juuri nimeksikään. Luonnollisesti saatte tämän postauksen myötä pienen alennuksen, joka löytyy ihan jutun lopusta.

Kääreistä vielä takaisin "isompaan kuvaan". Olen ihan älyttömän tyytyväinen siitä, että näitä erilaisia korvaavia tuotteita tulee koko ajan lisää kaikilla mahdollisilla elämänalueilla. Sähköautoista nyhtökauraan, mehiläisvahakääreistä luonnonkosmetiikkaan ja kaikkea mahdollista siltä väliltä - mitä helpommaksi tehdään yksittäisen ihmisen hyvien valintojen tekeminen, sitä todennäköisemmin niitä myös tehdään! No okei, sähköauto oli nyt ehkä vähän kaukaa haettu esimerkki tässä yhteydessä; 35000 euroa ei kyllä ole kauhean helppo valinta, mutta ei nyt mennä autojen verotuspolitiikkaan tämän postauksen yhteydessä... Tällaisia korvaavia tuotteita pitäisi vaan saada enemmän ja enemmän myös ihan tavallisten markettien hyllyille, siellä ne päivittäiset valinnat kuitenkin tehdään.

Sitä odotellessa on onneksi helppo asioida netin välityksellä. Hyvinvoinnin tavaratalosta voi kaikkien muiden mahtavien tuotteiden lisäksi tilata myös näitä Superbee Mehiläisvahakääreitä. Saat huhtikuun loppuun asti 10% alennusta kääreistä koodilla HYVISKÄÄREET10. Koodia voi käyttää kerran per asiakas, joten suosittelen tilaamaan pari pakettia kerralla!

Haluan tähän loppuun muistuttaa kaikkia ilmasto-, muovi- ja muusta ympäristöahdistuksesta kärsiviä siitä, että kukaan meistä ei ole yksin vastuussa maailman tilasta ja tulevaisuudesta. Jokaisella meillä on pieni vastuu, iso kokonaisuus muodostuu kaikista niistä pienistä yhteenlasketuista teosta. Sinun ei siis tarvitse tehdä kaikkia mahdollisia asioita 100% oikein, mutta on hyvä tehdä niin monta pientä tekoa, kuin pystyt ja jaksat. Ja jos joskus epäonnistut - unohda se ja tee asia seuraavalla (tai sitä seuraavalla kerralla) oikein. Kaikista tärkeintä on opettaa näitä asioita lapsille ja nuorille ja pyydänkin teitä tekemään edes sen. Vaikka et itse jaksaisi, viitsisi tai edes uskoisi pienten tekojen tärkeyteen, opeta se kuitenkin lapsillesi. Kyse ei ole meidän tulevaisuudestamme, vaan lastemme ja heidän lastensa tulevaisuudesta 💓

4 kommenttia:

  1. Tosi hyvä postaus ja aihe on tärkeä just nyt. Jos mulla ei olisi omia lapsia, en murehtisi ilmastoasioita niin paljon kuin nyt murehdin. Mutta kun niitä lapsia on, niin rintaa puristaa, kun ajattelen maailmantilaa juuri nyt ja tulevaisuudessa... Siksi sitä haluaakin ainakin yrittää tehdä niitä oikeita valintoja. Ajan kyllä autolla työmatkat (koska bussilla on kestää kaksi kertaa pidempään ja arjen pyöritys menisi mahdottomaksi) ja meillä syödään lihaa, mutta noin muuten yritän tehdä juuri niitä pieniä valintoja. Kuluttaminen ja turha ostaminen on ainakin yksi, missä olen melko hyvä ilmastonsuojelun suhteen - siitä pitää huolen jo se, että laskujen ja lasten harrastuskulujen jälkeen pankkisaldo ei salli kummoista kulutusjuhlaa :D Välillä tuntuukin, että on ihan hullua, kun koko ajan vouhkataan kuluttamisen ja ostamisen puolesta. Kohta taas pyörähtää käyntiin Hullut päivät. Mitenköhän paljon siellä mahdetaan myydä täysin turhaa tavaraa, joka on ehkä roudattu Kiinasta, jossa teollisuus saastuttaa ihan hulvattomasti... huoh. Itse kierrän hullarit kaukaa (jo ihan siitäkin syystä, etten kestä tungosta enkä sitä hypetystä krääsän takia).

    Pakko kaiken keskellä yrittää uskoa, että asiat voivat parantua ja meidän lapsilla on hyvä tulevaisuus <3 Muiskuja Emma!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan ensin anteeksi, että vastaaminen taas kesti. YO-kokeiden korjaaminen olikin odotettua rankempi urakka ja sitten viikonloppu niin täynnä kaikkea epämääräistä sälää (plus päikkäreitä), että en edes avannut konetta.

      Joo, kyllä mäkin luulen, että jos ei olisi lasta, niin olisi jotenkin helpompi työntää pää puskaan ja porskuttaa vaan menemään. Mulla myös vaikuttaa nää kaikki sadat "lapset" täällä työpaikalla, joille puhun aiheesta lähes päivittäin, joten asian unohtaminen on aika mahdotonta. Meillä myös auto ihan pakosta käytössä päivittän ja lihaa syödään edelleen, mutta mäkin olen onnistunut vähentämään sitä turhaa kuluttamista lähivuosina aika hyvin, mistä olen kyllä tyytyväinen. Ainahan voisi tehdä enemmän, mutta kuten jo tuolla ylhäällä kirjoitinkin - tärkeintä olisi, että jokainen tekisi pikkujuttuja niin usein kuin pystyy.

      Mä haluan itse uskoa siihen, että tulevaisuus on (edes jotenkin) kelvollinen meidän jälkipolville. Ihan jo perusluonteestani johtuen, mutta myös siksi, että jos siihen ei jaksa uskoa, toinen vaihtoehto on "luovuttaa" ja sitä mä en kyllä suostu tekemään!

      Ihanaa alkanutta viikkoa ja muiskuja sinnekin Tuula <3

      Poista
  2. Hyvä postaus (jälleen) Emma! Sopivasti ajattelemisen aihetta antava, mutta syyllistämätön.

    Mua on ihan hirveästi suututtanut tässä viime aikoina se, kuinka aikuiset on yhtäkkiä alkaneet syyllistää ilmastonmuutoksesta huolestuneita (tissiposkiksi nimittämiään) nuoria siitä, etteivät oikeasti ole valmiita tekemään asioiden eteen mitään, kunhan kohkaavat vaan. Ja mun mielestä asia on just ihan päinvastoin. Kerroinkin siitä yhdestä naapurikunnan pojasta, joka järjesti yksinään ilmastonmuutoksenvastaisen kampanjan kunnantalon portailla, ja yhtäkkiä siellä olikin melkoinen joukko valveutunutta nuorisoa kannustamassa ja keskustelemassa ja miettimässä toimenpiteitä. Ja nyt tämä nuorimies on kutsuttu tapaamaan sitä kuuluisaksi tullutta ruotsalaista nuorta ilmastonmuutosaktivistia (jonka nimeä en nyt valitettavasti muista). Että kyllä se vaan on niin mun mielestä, että me aikuiset niitä mukavuudenhaluisia omista tottumuksista ja saavutetuista eduista kiinnipitäviä ollaan, ja koitetaan mieluummin sysätä vastuu muille.

    Mutta siis ei pitänyt alkaa tässä nyt kiihtymään, eikä paasaamaan, vaan sanoa, että olikin yllättävän iloisia noi kääreet. Tulee vähän tosta sinivalkoruutuisesta ne vanhanajan punavalkoruutuisest kankaat mieleen, joilla hillopurkkeja päällystettiin. Jotenkin kun kuvittelin, että mehiläisvaha näyttää ihan vaan mehiläisvahalta :).

    Tuorekelmu menee mun kategoriassa siihen "kosto ihmiskunnalle"-kategoriaan, enkä sitä siksi käytä, kun aina se pää on karannut ja koko rulla on pelkkää nihkeää ruttua, josta sitten koittaa nyppimällä saada vähänkään järkevän kokoista palaa irti. Mieluummin käytän foliota, jonka taittelen takaisin laatikkoon ja käytän niin monta kertaa kuin vaan kestää ehjänä. Yleensä tosi kauan.

    Ja just toi, "kyse ei ole meidän tulevaisuudestamme, vaan lastemme ja heidän tulevaisuudesta" on tässä se sydäntäraastava ajattelemisen aihe <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. samat pahoittelut sulle, kuuin Tuulallekin siitä, että vastaaminen pääsi venähtämään. Selitykset tuolla ylempänä :)

      Ihan sama on mua suututtanut, aikuiset ne niitä mänttejä on, ei nuoret todellakaan. Harva nuori on niin upea, kuin teidän naapurikunnan poika tai muut urheat nuoret ympäri maailmaa, mutta ainakin suurin osa nuorista edes välittää, opiskelee asiaa ja miettii näitä juttuja. Suurin osa aikuisista vaan sulkee silmänsä tai sitten sönköttää jotain tyhmää "mikäs ilmastonmuutos tässä muka on meneillään, kun tänään oli niin kylmä, että piti laittaa villahousut jalkaan, hehheehhe" - ai että mua pistää vihaksi aina noissa tilanteissa! Ja heh, nyt mäkin kiihdyn ja alan paasaamaan... :D

      Joo, mehiläisvahakääreet on tosi kivan näköisiä. Mietin just, että voisin tilata toisen setin ja niissä vielä iloisemmissa ja kirkkaammissa väreissä. Niin ei tarvitsisi enää käyttää "kostoa ihmiskunnalle" (repesin!), veikkaan että mä pärjäisin kuudella käärellä tosi hyvin.

      Kirjoitin tohon Tuulan vastaukseen siitä, että mä ainakin haluan uskoa siihen, että meidän jälkipolvilla vielä on ihan kelvollinen maailma asuttavanaan. On tavallaan ihan pakkokin uskoa, koska toinen vaihtoehto on luovuttaa, enkä siihen kyllä ole valmis.

      Ihanaa alkanutta viikkoa Annukka <3

      Poista

Kiva kun kävit :) Kiitos kun jätät kommenttisi!