24 KYSYMYSTÄ ELÄMÄSTÄ

Tuula haastoi minut miettimään elämää tässä hienossa haasteessa, joka on alunperin lähtenyt liikkeelle Vihervaaran Annan blogista (jos et jo lue näitä blogeja, aloita ihmeessä!). Kiitos Tuula, tässä olikin pohtimista ja miettimistä usealle päivälle. Vastausten vääntäminen oli joissain kohdissa jostain syystä ihan tosi vaikeaa, joten tämä on roikkunut puolivalmiina täällä jo ties miten pitkään. Nyt vihdoinkin sain kirjoitettua postauksen loppuun, vaikka moni kohta jäikin vähän kaihertamaan - että olisin halunnut jotenkin paremmin vastata, mutta menkööt nyt näin. Oli hassua huomata, että vaikka tunnen itseni tosi hyvin, sen saaminen paperille on jotenkin ihan kauhean vaikeaa!

Mitä rakastat?

Rauhan ja räiskeen välistä tasapainoa. Haluan elämän olevan toisaalta seesteistä ja rauhallista, mutta kaipaan välillä myös äänekästä naurua, meteliä ja suuria tunteita. Olen saavuttanut sellaisen elämän, jossa tämä tasapaino toteutuu suurimman osan ajasta.

Missä olet tosi hyvä?

Haluan vastata tähän äitiydessä, vaikka olenkin siinä(kin) varmasti tehnyt paljonkin virheitä. Uskon kuitenkin, että kukaan meistä ei voi onnistua tässä täydellisesti, mutta silti voi sanoa olevansa hyvä äiti. Olen tehnyt asian eteen intuitiivisesti kaikkeni uhraamatta kuitenkaan omaa itseäni "äitiyden alttarille".

Olen käsittääkseni myös ihan kelpo opettaja (koska tykkään hommasta niin älyttömästi ja se välittyy opiskelijoille) ja ruuanlaitossa myös pärjään monelle.

Mikä tai kuka saa sydämesi lyömään nopeammin?

Mies ja lapsi, molemmat. Meri, hyvä kirja ja onnistunut ruoka-annos.

Mikä tai kuka saa sinusta parhaat puolesi esiin?

Vastaan tähänkin mies ja lapsi. Toki molemmat saavat minusta välillä myös ne pahimmat puoleni esiin, mutta mielestäni se on kolikon välttämätön kääntöpuoli. Opiskelijat koulussa, heille olen usein se paras versio itsestäni.

Mitä haluaisit oppia?

Tekemään ruokaa vieläkin paremmin. Ottamaan edes suht hyviä kuvia (varsinkin ruuasta). Ottamaan haltuun omat to do -listat. Hoitamaan pihaa ja puutarhaa paremmin.

Haluaisin myös ihan hirveän paljon osata laulaa, mutta se on aika lailla mahdoton tavoite tästä lähtökohdasta.

Mistä haluaisit tietää lisää?

Kaikesta siitä, mitä opetan jo nyt. Kun opettaa lukiossa kahta ainetta, asiaa on ihan tolkuttomasti. Lisäksi luonnontieteissä kenttä elää niin huimaa vauhtia, että on lähes mahdoton tehtävä pysyä ajan tasalla siinä, missä tällä hetkellä edes suurin piirtein mennään. Saati sitten, että osaisi niistä kaikista aiheista kaiken paljon.

Toisaalta haluaisin tietää myös tulevaisuudesta kaikenlaista. Keksitäänkö syöpiin (ja muihin vakaviin tauteihin) joskus hoitokeino? Miten käy ilmastonmuutoksen kanssa? Aletaanko ihmisiä kloonaamaan? Saavutetaanko joskus maailmanrauha ja saadaanko köyhyys poistettua? Miten käy ihmislajin, tämän fiksuimman ja samalla tyhmimmän lajin?

Onko sillä väliä viiden vuoden kuluttua?

Näillä kaikilla asioilla todellakin on väliä viiden ja kymmenen ja kahdenkymmenen jne. vuoden kuluttua.

Mitä unelmasi olet saavuttanut?

Olen löytänyt ihanan miehen rinnalleni ja mikä tärkeintä, olen äiti. Nämä ovat ainoita todellisia unelmia, mitä minulla on koskaan ollutkaan. Olen toki myös unelma-ammatissani, mutta en muista aktiivisesti unelmoineeni opettajan työstä koskaan. Kunhan vaan kävi "tuuri" jossain vaiheessa ja tajusin sen olevan minun juttuni.

Tietynlainen saavutus on sekin, että olen kohta 50-vuotias ja tykkään itsestäni ja elämästäni. Kai sekin jonkinlainen unelma on nuorena ollut, vaikkei sitä ole silloin sanoiksi osannut asettaakaan.

Missä tilanteessa / millainen olit vuosi sitten? Entä viisi vuotta sitten? (Olet varmasti mennyt eteenpäin, vaikkei siltä aina tunnu.)

Tämä on mulle vähän tylsä, koska elämä ei ole muuttunut kauheasti viimeisen 13 vuoden aikana. Jos kysymyksessä olisi ollut 15 vuotta sitten, vastaisin epäröimättä, että olin onneton ja hukassa. Elämässä ei ollut sisältöä. Tapahtumia, matkoja, juhlia ja kaikenlaista muutakin oli toki ihan valtavasti, mutta menin nukkumaan joka ilta surullisena. Nyt ei elämässä tapahdu juurikaan mitään, mutta menen nukkumaan joka ilta onnellisena 💓 Että juu, eteenpäin on todellakin menty!

Mikä on sinulle todella tärkeää?

Alan nyt toistaa itseäni, mutta vastaan taas ensimmäiseksi perhe. Itsenäisyys, rauha, tasa-arvoinen parisuhde ja yhteiskunta. Oma työ ja siellä opettajan työhön liittyvä itsenäisyys ja autonomisuus. Se, että koen olevani aika hyvin tasapainossa oman itseni kanssa.
 
Mitä tekisit, jos et voisi epäonnistua?

Kirjoittaisin kirjan. Perustaisin catering-yrityksen (en kyllä haluaisi lopettaa opettamista, joten tähän vaadittaisi myös 6 päivää lisää viikkoon, mutta tämähän oli nyt haaveilua).

Kun oikein mietin tätä, tajusin, että ei minulla ole asioita, joiden tekemistä rajoittaisi epäonnistumisen pelko. Kohdallani on yleensä kyse enemmänkin laiskuudesta tai saamattomuudesta :)

Kenen mielestä olet kaunis?

Lapsi on vielä siinä iässä, että hänen mielestään äiti on maailman kaunein nainen. Mies taitaa myös pitää minua kauniina, mutta meillä ei ole tapana puhua toistemme ulkonäöstä ei hyvässä eikä pahassa. Veikkaan, että myös oma äitini pitää minua - kuten kaikkia lapsiaan - kauniina.

En oikeasti osaa vastata tähän! En yleensä mieti itseäni ulkonäön kautta, enkä myöskään hengaile sellaisten ihmisten kanssa, jotka sitä tekevät.

Ilahduttavia ovat ne hetket, kun katson itseäni peilistä ja ajattelen itse noin.

Kuka rakastaa sinua?

Mies ja lapsi. Muu perhe. Ystävät. Minä itse.

Miten muuttaisit maailmaa, jos kaikki olisi mahdollista?

Ikävä kyllä maailmassa olisi niin paljon muutettavaa, että vastauksesta tulisi liian pitkä, ellen rajaisi tätä kolmeen kohtaan.

Itsekkyys on yksi lajimme huonoimmista piirteistä. Se johtaa pyrkimykseen alistaa ja sortaa toisia ja sitä kautta konflikteihin ja sotiin. Jos saisin lisättyä edes ripauksen empatiaa jokaiseen maailman ihmiseen, uskon, että kaikilla olisi vähän parempi olla. Tämä johtaisi myös luonnon parempaan arvostamiseen ja sitä kautta ympäristöongelmien ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseen.

Epätasa-arvon kitkeminen. Kuuluu samaan sarjaan kuin edellinen, mutta täsmentää ongelmaa.

Tekisi mieli toivoa tiettyjen sairauksien poistamisesta jotain, mutta biologina pelkään ajatusta siitä, että liian pitkälle menevä lääketieteen kehitys tulee sotkemaan luonnon tasapainoa. Jo nyt me "rikomme" sitä tasapainoa parantamalla heikot ja sairaat. En siis tarkoita sitä, etteikö näin saisi olla, mutta jos ihmiskunta onnistuisi karsimaan kaikki taudit ja sairaudet, meidän lisääntymistä ei rajoittaisi enää mikään. Ja mitä tämä tarkoittaisi muille lajeille ja maapallolle?

Arvasin, että tämä kohta on vaikea. Voisin kirjoittaa tästä loputtomiin ja kaikki, mitä sanoisin, vaatisi taas kymmenen sivun lisäselityksen. Jätän tämän kysymyksen siis tähän ja toivon, että saitte ajatuksestani kiinni edes vähän.

Miksi sinut kannattaa tuntea?

Olen parhaimmillani tosi hyvää seuraa; hauska, viihdyttävä ja kaikenlaisiin keskusteluun kykenevä. Tämän kääntöpuoli on kyllä sitten se, että saatan seurassa dominoida tilannetta liikaa, olla liikaa esillä ja jyrätä muut alleen. Uskoisin olevani ihminen, joka tuo iloa ja myös särmää ja sävyjä läheisteni elämään. Annan kaikkeni, silloin kun tunnen toisen sen ansaitsevan.

Milloin viimeksi teit jotain uutta?

Tässä kohtaa muhun iski ihan kauhea paniikki - miten voi olla niin, että mun elämä on niin tylsää (?) ja tasaista, etten muista lähiaikoina tehneeni mitään uutta?????? En laske tähän jonkun uuden ruokalajin kokkaamista tai muita "pikkujuttuja", mutta en ihan oikeasti saa päähäni, milloin olisin tehnyt jotain räväyttävän uutta. Huomenna olen menossa täältä landelta ekaa kertaa Helsinkiin ihan kokonaan julkisilla (tarkoittaa kävelemistä bussipysäkille, tuskaisan pitkää köröttelyä paikallisbussilla ties minkä mutkien kautta), koska en meinaa olla illalla ajokunnossa, eikä autoa voi jättää juna-asemalla yöksi, koska tarvitsen sitä seuraavana aamuna. Ensi viikolla olen aloittamassa pienryhmätreenaamisen Optimal Performance Centerillä (monen kuukauden, ettei jopa vuoden haave). Lasketaaks nää tähän?

 
Kohteletko muita kuten toivoisit itseäsi kohdeltavan?

Yritän ainakin. Joskus jyrään muut alleni dominoivan luonteeni takia, mikä ei tunnu yhtään hyvältä, koska en lainkaan tykkää siitä, jos minulle tehdään niin. Mutta suurimman osan ajasta kyllä.

Onko jotain, mistä sinun kannattaisi päästää irti?

Olen vähän huono uskomaan itseeni silloin, kun on kyse omaan hyvinvointiin ja sen parantamiseen liittyviin juttuihin. Olen takertunut vuosia(kymmeniä) mukana roikkuneeseen ajatukseen "en mä kuitenkaan saa aikaiseksi". Tuollainen ajattelu ruokkii itseään ja siitä kierteestä on vaikea päästä irti.

Mikä yksi asia sinun kannattaisi muuttaa heti, jotta voisit paremmin?

Katso edellinen vastaus. Ihan konkretian tasolla just nyt pitäisi saada uudestaan kiinni säännöllisestä rytmistä tehdä ruokaa, syödä sitä, syödä välipalat jne. Jos joku odottelee innoissaan raporttia minuuttiaikataulusta, niin joudutte kyllä odottelemaan - persiilleen meni koko homma heti startissa (kirjoitan tästä kyllä lisää jossain vaiheessa, mutta tiivistettynä: minuuttiaikataulu on ihan kauhea asia!)

Ketä varten pukeudut?

Arkisin opiskelijoita ja kollegoita "varten". Lainausmerkeissä sen takia, että enhän mä nyt ihan oikeasti niitä varten pukeudu, mutta jos olisin työpaikassa, jossa voisin nyhjätä yksin omassa kopissani, menisin sinne taatusti verkkareissa ja reikäisessä collegepaidassa. Opettajan tulee mun mielestä olla luokan edessä siisti ja neutraali - tai sitten räiskyvä ja persoonallinen. Minä kuulun ensimmäiseen ryhmään. Siinä mielessä kyllä itseäni varten, että töissäkin vaatteiden pitää olla mukavat ja sellaiset, että tunnen oloni niissä mukavaksi ja kivan näköiseksi. Mikään ei ole niin tuskallista, kuin vetää oppitunti vaatteissa, jotka eivät ole omanlaiset!

Viikonloppuisin vaan pukeudun, en varsinaisesti ketään varten :)

Millaiseksi vaatteesi saavat sinut tuntemaan itsesi?

Parhaimpana päivänä itsevarmaksi ja luontevaksi. Itse asiassa paras päivä on sellainen, että en kertaakaan päivän aikana mieti vaatteitani. Pahimpia päiviä (töissä) ovat ne, kun huomaa vaikka villatakin alla olevan topin olevan vähän turhan avonainen tai päällä on housut, joita pitää luokan edessä kiskoa koko ajan ylöspäin.

Viekö tämä unelmiasi kohti? 

Olen ihan varma, että tämä kysymys on putkahtanut väärään kohtaan... tai sitten en vaan tajua kysymystä. Vaatteet eivät todellakaan vie minua unelmiani kohti, mutta tämä postaus ja nämä kysymykset ehkä jonkin verran kyllä. Näiden avulla mietin taas omaa itseäni pitkästä aikaa.

Millaiseksi saat muut ihmiset tuntemaan itsensä?

Rakastetuiksi, tärkeiksi, hauskoiksi, merkityksellisiksi. Tai tähän ainakin pyrin. Vanhemmiten olen kyllä tullut myös sellaiseksi, että ne ihmiset, jotka eivät ansaitse kunnioitustani syystä tai toisesta, huomaavat sen kyllä käytöksestäni... 

Oletko oman elämäsi ohjissa vai tapahtuvatko asiat sinulle?

Väitän kyllä olevani ohjissa. Se, onko tie aina oikea tai mennäänkö oikeaan suuntaan, on sitten eri asia, mutta ohjaan kyllä mielestäni omaa elämääni - niin hyvässä kuin pahassa.

Hittolainen, että nämä olivat vaikeita!

Heittäisin haasteen mielelläni eteenpäin, 

mutta lähes kaikki blogiystäväni ovat tämän jo saaneet. 

Haastankin teidät kaikki, jotka vielä ette ole näihin 

sikavaikeisiin kysymyksiin tarttuneet, tekemään sen nyt!

Ihanaa huhtikuun alkua kaikille 💓