torstai 18. huhtikuuta 2019

WHEN LIFE GIVES YOU LEMONS...

... make lemonade, they say! Ai että, olen aina inhonnut tätä elämänviisautta! Teoriassahan se on aivan loistava, just noin tietenkin pitäisi toimia, mutta hitto soikoon - kyllä ne limonaadit useimmiten jää tekemättä siinä tilanteessa. Meillä on ollut kulho täynnä sitruunoita nyt parin viikon ajan - ei mitään vakavaa, mutta "kriisin" ja siitä seuraavan stressin määrähän ei aina korreloi lineaarisesti ja joskus joku pikkujuttukin saattaa suistaa normaalin arjen raiteiltaan ihan totaalisesti.


Noin puoli vuorokautta edellisen postauksen julkaisemisen jälkeen lapsen ranteen kaksi luuta sanoivat niksnaks (en onneksi kuullut) ja vietinkin 50-vuotispäiväni loppuillan ja puolet yöstä sairaalassa. Tuli kyllä hienosti nähtyä, kuinka tehokasta, kokonaisvaltaista ja loistavaa hoitoa meillä lapset saavat, mutta toisaalta olisin kyllä mielelläni jättänyt tämän kaiken kokematta! Sata ja tuhat kertaa pahempia asioita voisi sattua, mutta jokainen vanhempi tietää, että mikään ei ole kamalampaa kuin se, että omaan lapseen sattuu. Käsi on kipsattu ja ensimmäisen kontrollin mukaan paraneminen on hyvässä vauhdissa, mutta voi herranjestas, kuinka sekaisin kaksi pientä hajonnutta luuta voivatkaan arjen saada!

Arjen piti just helpottua, koska fillarilla kouluun ja takaisin. Samaan aikaan alkoi mun vuoden rankin jakso (= aikaiset aamut, myöhäiset iltapäivät), joten kuskaamiset ja kulkemiset vaatii ihan käsittämätöntä aikataulutusta. Koeviikon kokeet korjaamatta. Uuden jakson alku ja tuntien miettiminen. Koulutuspäivään osallistuminen. Pienryhmätreenin aloittaminen OP Centerillä. Pihan ja puutarhan keväthommien tekeminen. Oman treenihuoneen viimeistely (vihdoinkin). Kotona (perusteellisen) (kevät)siivouksen tekeminen. Talvivaatteiden laittaminen varastoon ja kevät/kesävaatteiden esiin kaivaminen. Plus kaikki tuhat ja sata muuta juttua, mitkä olisi just nyt pitänyt saada tehtyä.


No, onneksi osaan olla suht "armollinen" ja rento itseäni kohtaan tällaisessa tilanteesta ja moni juttu tolta listalta siirtyi myöhemmäksi ihan suosiolla. Mutta niin moni oli pakollista tekemistä, että onnistuin vetämään itseni ihan stressipiikkiin. Ja huomasin sen, että kun kaiken taustalla on lapselle tapahtunut onnettomuus, niin stressi on monikertaista verrattuna siihen, että kyseessä olisi ollut ihan vaan "tavallinen" stressijakso.

Nyt vähitellen alkaa helpottamaan (vaikka arki melkoista sompailua edelleen onkin). Työasiat on hoidettu ajan tasalla ja olen myös ihan superylpeä siitä, että olen kaiken tämän keskellä saanut treenaamisen kulkemaan. Kirjoitan myöhemmin noista pienryhmätreeneistä, ihan mahtava juttu! Ja oma treenihuone on ollut jo käytössä pari kertaa, muutama viimeistely vielä puutttuu, niin sitten otan kuvia ja esittelen sen teille :)

Niin että eipä mulla tällä kertaa ollut tämän kummempaa, kunhan kävin selittämässä missä olen ollut ja vähän purkamassa stressiä kirjoittamiseen. Piha ja puutarha on semmoinen rötykasa, että ei ole todellista, mutta nyt pääsiäisenä pitäisi olla kauniita päivä, että sinnekin pääsee vihdoin möyrimään. Sisällä siivouksen ja vaaterumban siirrän ensi keväälle hamaan tulevaisuuteen!



Ruokapuolikin on ollut ihan retuperällä, jopa pahemmin kuin aikaisemmin tämän kevään aikana, joten tänään keskityn siihen, että teen pitkästä aikaa hyvän arkiruuan. Kaadan lasiin viiniä (no joo, saatoin jo kaataa vähän...) ja keskityn vaan kokkaamiseen ja perheeseen. Suunnittelen samalla lauantain lampaalle jonkun hyvän reseptin. Huomenna nukun pitkään ja lepään, lauantaina kömmin pihalle ja vietän siellä sitten lopun pitkästä viikonlopusta. Ihan parasta 💓

Rauhallista, leppoisaa ja levollista pääsiäisen aikaa teille kaikille 💓

10 kommenttia:

  1. Apua ei ole kyllä mitään inhottavampaa, kun lapsi kärsii, siinä menee äiti ihan sellaiseen tilaan. Lastenklinikan touhu ainakin on jotain mielettömän hyvää, toki en tiedä missä kävitte. Aina en ole omasta terveyskeskuksesta saanut parasta hoitoa lapsille, mutta välillä taas megahyvää.

    Onnea kovasti hei viiskymppinen ja toivottavasti synttäristäkin ehdit jossain välissä nauttimaan näiden ruuhkapäivien keskellä. <3

    Sydämellistä pääsiäistä Emma. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiia kaikista toivotuksista <3 Ja samaan syssyyn myös pahoittelut, että vastaaminen viivästyi; tipahdin ihan totaaliseen lomamoodiin ja unohdin tietokoneen, blogit ja kaiken muunkin neljäksi päiväksi. Teki kyllä hyvää :) Viisikymppisiä juhlitaan sitten myöhemmin tänä vuonna yhdessä miehen pyöreiden kanssa eli meillä on tiedossa isot pippalot :)

      Emme olleet Lastenklinikalla, mutta sieltäkin on kokemusta lapsen ekoilta kuukausilta ja vuosilta ja ihan totta - sieltä varsinkin saa kyllä niin loistavaa "palvelua", ettei ole tosikaan. Meillä on ollut kyllä onni saada hyvää hoitoa kaikkialla, ihan terveyskeskuksessakin <3

      Ihanaa alkanutta viikkoa Tiia ja suloisia aurinkopäiviä <3

      Poista
  2. Lapsen kivun ottaisi miljoona kertaa mieluummin itselleen, kurja juttu mutta onneksi käsi nyt hoidettu ja parantumassa.
    Hyvä että stressin ja kiireen keskellä osaat priorisoida asiat. Ei siinä oikein muu auta, armollisuus on kyllä jopa välttämätöntä.

    Rentouttavaa pääsiäistä ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maikku pääsiäistoivotuksista näin jälkikäteen ja pahoittelut, että vastaamisessa on kestänyt. Kuten tuossa ylhäällä Tiialle totesin, vajosin kunnon lomamoodiin ja unohdin blogit ja tietokoneet ja kaiken muunkin :)

      Joo, kyllä lapsen kipu ja hätä on aina niin kamalaa. Onneksi kyse ei kuitenkaan ollut tämän pahemmasta, paljon kamalampiakin juttuja jotkut lapset joutuvat kestämään. Äidin (ja isän) hätä on kuitenkin iso aina, oli kyse sitten pienestä tai isosta asiasta.

      Ihanaa kevätviikkoa sulle Maikku <3

      Poista
  3. Uhh! Ei ihme, että vähän stressaa! Murtumavaivat kaikkine sivujuonteineen, kyytimisineen, liikuntakieltoineen ja fysioterapioineen pistävät totisesti arkipakan sekaisin.
    Vuosi sitten toukokuussa kipsattiin meidän urheiluvammainen nilkasta nivuseen - oli autottomalla perheellä järjestelemistä! Onneksi toisen lääkärin mielipide poistatti kipsin jo kymmenen päivän jälkeen, mutta tietyn verran vahinkoa oli ehtinyt tapahtua, ja loppukesä menikin fysioterapioidessa.

    Että lämmin vertaistukihalaus täältä <3.
    Tiedän just eikä melkein, kuinka hienoa meidän terveydenhuoltomme on, kuinka paljon vaikutusta murtumapotilaan olemisella on ihan tavalliseen arkeen ja kuinka paljon siinä kohden joutuu priorisoimaan monia asioita. Ja kuinka paljon äitiä voi lapsen poteminen huolestuttaa, surettaa ja harmittaa.

    Pääsiäis- ja kevätiloa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kipsi on kyllä aina paska juttu! Meillä oli edellisen kerran (sama käsi, eri kohta...) neljän viikon rupeama ja sama juttu taitaa olla tälläkin kertaa. Pitää vaan olla tyytyväinen, että ei osunut kesälle, jolloin lapsen lempilempipuuha eli vedessä eläminen olisi ollut hilppasen hankalaa...

      Kiitos lämpimästä vertaistukihalista, tunnen sen tänne asti. Ja kiitos myös pääsiäistoivotteluista näin jälkikäteen, pidin tietokonelomaa koko pääsiäisen ajan, joten siksi näin jälkijunassa kiittelen. Mutta kevätiloa sinne myös ja sitähän nyt ainakin tällä hetkellä piisaa <3

      Poista
  4. Ei ihmekään, jos stressi iskee kaiken tuon keskellä... Lapsen terveysjutut on aina kamalan huolestuttavia, ja sitten on vielä se arjen sumpliminen ja aikataulut, jotka ovat oma lukunsa.

    Tsemppiä hirmusti! <3
    Minä olen ollut superlaiska blogien suhteen. Luulenpa, että tässä kevään aikana hiljenen entisestään, mutta käyn kyllä lueskelemassa mulle tärkeät blogit ;) Etten sentään vallan kokonaan häviä täältä.

    Rennompaa ja valoisaa uutta viikkoa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuula tsempeistä tätäkin kautta <3 Kyllä tämä tästä, varsinkin kun olen ottanut kaiken tarjotun avun vastaan ja tottunut vähitellen tähän "uuteen arkeen", joka onneksi toivon mukaan tosin muuttuu taas normaaliksi heti vapun jälkeen.

      Kuten on ollutkin puhetta; älä yhtään stressaa "laiskuudesta" blogin suhteen (vaikka aina tietenkin sun ihania postauksia onkin ikävä), teet ihan oman jaksamisen ja fiiliksen mukaan. Ja ihanaa, ettet kuitenkaan häviä mihinkään, vaan käyt kuitenkin lueskelemassa. Vaikka en ole minäkään tällä hetkellä ihan millään superaktiivisella kirjoitustuullella...

      Ihanaa ja aurinkoista viikkoa sinne myös <3

      Poista
  5. Joo, toi otsikon mukainen elämänviisaus kuuluu myös mun inhokkeihin. Ja ylipäätään kaikenlainen mun mielestä teennäinen yltiöpositiivisuus. Siis sellainen, jota joku positiivisuuden agendakseen ottanut koittaa väkisin viljellä ilman tilannetajua. Joskus kun vaan olis parempi kuunnella ja ymmärtää, eikä tarjoilla pakkopositiivisuutta, joka ei varsin siinä kohtaa auta, vaan ennemminkin ärsyttää.

    Toivottavasti pääsiäinen oli mieltä rauhoittava ja kaikinpuolin kiva <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Annukka, pääsiäinen todella oli mieltä (ja kehoa) rauhoittava: otin tosi rennosti ja ihan loman kannalta: lepäilin ja puuhastelin (ja söin ja join) sopivassa suhteessa. Kieltämättä oli "lievä" shokki tänään pelmahtaa töihin ja koittaa olla taas normaali (ja normaalin näköinen) totaalisen neljän päivän lörsöämisen jälkeen :D

      Niin monta kertaa on kyllä tullut jo todettua, että meillä on samat inhokit ja toisaalta taas tykkäyksen kohteet! Ei tullut yhtään yllärinä, että säkään et tykkää tosta sitruunajargonista :D

      Ihanaa keväisen aurinkoista viikkoa siihen suuntaan <3

      Poista

Kiva kun kävit :) Kiitos kun jätät kommenttisi!