tiistai 5. toukokuuta 2020

VELLOJA

Musta on tullut asioiden velloja! Olen tahtomattani muuttunut ihmiseksi, joka vatvoo, märehtii ja velloo tylsien ajatusten vankina, eikä osaa päästää niistä irti. Olen ihan superärsyyntynyt tähän uuteen minään ja haluaisin häätää sen tyypin johonkin maailman ääriin. Ongelma vaan on se, että mihinkään ei nyt pääse matkustamaan, joten se tyyppi on jumissa mun kanssa nyt. Haha, puujalkavitsi ja harvinaisen tyhmä sellainen. Pitäisikö alkaa velloa siinäkin, että en osaa edes heittää hyvää koronaläppää...


Vellon ajatuksieni vankina aamusta iltaan, viikosta toiseen. Vatvon tätä paskaa tilannetta ja sitä, kuinka inhoan tätä kaikkea. Vellon itsesäälissä ja saman tien vellon syyllisyydessä siitä, että tunnen itsesääliä, kun mulla kuitenkin on kaikki hyvin. Vellon siinä, että en saa mitään muuta aikaiseksi, kuin kouluhommia. Vellon ja vatvon, kuinka paljon tämän kevään aikana kuitenkin olisi ehtinyt tehdä, jos vaan olisi jaksanut. Vellon siinä, etten ole jaksanut, koska kyllähän nyt olisi pitänyt jaksaa. Harmittaa ja ärsyttää, kuinka paljon kaikkea kivaa tämän kevään aikana olisi voinut ehtiä tekemään, jos vaan olisi saanut aikaiseksi. Kunnes sitten alan vellomaan siinä, että onpa tyhmä velloa tällaista. Näitä "menetettyjä" päiviä ei enää saa takaisin (enkä toisaalta haluaisikaan), joten vellominen on ihan turhaa.


Kun herään aamulla, jään sänkyyn hetkeksi aikaa makaamaan ja vellomaan. Miksi olin eilenkin samoissa tyhmissä verkkareissa ja rötypaidassa koko päivän, enkä laittanut oikeita vaatteita päälle? Miksi en mennyt illalla haravoimaan miehen kanssa pihalle, vaan jatkoin töiden parissa liian pitkään? Miksi en eilenkään tehnyt mitään hyvää ja oikeaa ruokaa, vaan tyydyin taas johonkin pikaiseen hätävaraan? Miksi velloin taas eilisenkin päivän, enkä napannut siitä edes puolta tuntia jonkun kivan asian tekemiseen tai miettimiseen?


Olen toki tehnyt kivojakin juttuja, mutta jäänyt sitten loppujen lopuksi vellomaan niitäkin. Että olisi voinut tehdä paremmin tai enemmän tai useammin. Huoh. Kun mikään ei riitä!

Jos vielä kerrankin käytän sanaa velloa, alan vellomaan sitä, 
että pitikö sitä käyttää näin monta kertaa! 
Mitä sä olet vellonut lähiaikoina vai oletko osannut elää normaalisti tässä uudessa normaalissa?

2 kommenttia:

  1. Hmmm. Melkein pistää huolestuttamaan, koska nyt et kyllä kuulosta yhtään itseltäsi.

    Auttaako edes pian alkavan kesäloman ajattelu? Toivottavasti <3.

    Mulla on meneillään ihan hyvä jakso, joten lähetän sulle osan mun henkisistä voimavaroista <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tarvitse olla huolissaan, mutta kiitos ihana, että ajattelet noin ❤ Itse asiassa kirjoitan just parhaillaan blogitekstiä, joka sitten viimeistään rauhoittaa sut!

      Hei, aivan ihanaa, että sulla on meneillään hyvä jakso. Mä itse asiassa olen ollut huolissaan susta, kun ei ole kuulunut mitään (toisaalta en ole saanut aikaiseksi edes laittaa viestiä ja kysyä miten menee). Ja kyllä, vaikka täällä jo paljon paremmin asiat, niin kyllähän semmoinen henkisten voimavarojen virtuaalilähetys aina piristää :)

      Pus ja hali ❤

      Poista

Kiva kun kävit :) Kiitos kun jätät kommenttisi!