ORASTAVAA MUNAKOISORAKKAUTTA

Ennen kuin käyn käsiksi munakoisoon, kysymys kuvan kirjaan liittyen. Eli metsästän maanisesti tuota Satu Koiviston Gastronaatti -kirjaa, joka on loppu kustantamolta, enkä ole sitä löytänyt mistään käytettynäkään. Ajattelin nyt kokeilla tätä kautta: jos joku teistä lukijoista olisi valmis myymään kyseisen kirjan mulle, maksan siitä ilomielin täyden hinnan (ja postimaksut tietenkin myös) vaikka kirja olisi kuinka kulunut tai hiirenkorvilla. Jos olet valmis tekemään kaupat, laitathan yhteystietosi ja pankkitilin numeron blogin sähköpostiin! Ja jos nyt sattuisi käymään näin hyvä tuuri, niin mainitsethan tästä tuolla kommenttipuolella, koska en kauhean säännöllisesti käy blogin sähköpostia lukemassa!

Mutta sitten munakoison kimppuun! Mulla on ollut jo useamman vuoden tarkoituksena selättää munakoiso, mutta vasta tänä kesänä olemme vihdoin ja viimein tehneet tuttavuutta. En oikein tiedä, mistä moinen lähes fanaattinen kiinnostus on kummunnut. Kyse ei ainakaan ole siitä, että olisin koskaan syönyt hyvää munakoisoruokaa - päinvastoin, kaikki kokemukset ovat olleet enemmän tai vähemmän epäonnistuneita. Ehkä kyse on tuosta ihastuttavasta ulkonäöstä tai sitten nimestä, jotenkin rakastan sanaa munakoiso. Pienestä uhmastakin on varmaan kyse, en oikein tykkää, että on joku raaka-aine, jonka käsittelyä en hallitse. Ja lisäksi nykyisenä vegeilyn aikana munakoiso putkahtaa esiin resepteissä paljon useammin, kuin muinoin, jolloin se löytyi lähinnä Moussakan, Ratatouillen tai Pasta alla Norman raaka-aineluettelosta.

Ensimmäinen kosketus munakoisoon tänä kesänä oli melko kuumottava ihan sanan varsinaisessa merkityksessä, koska sytytin meidän grillin tuleen grillatessani munakoisoviipaleita!! Munakoison valmistamisessa runsas öljymäärä - ja nyt puhutaan siis todella runsaasta - on ihan ehdoton onnistumisen edellytys ja minähän sitten lotrasin sen öljyn kanssa ihan kunnolla... Iso osa viipaleista paloi karrelle, mutta ne muutama, jotka selvisivät liekkimerestä, olivat niin herkullisia, että tajusin heti olevani munakoison kaveri. Noh, grillissä en enää sitä uskalla valmistaa, mutta olen harjoitellut nyt muutaman kerran paistinpannun kanssa. (Juu ja grilli saatiin sammumaan ihan vaan sulkemalla kaasu ja miehen puhaltelulla, jos joku jäi asiaa miettimään!)

Eli kuten sanottua - munakoiso tarvitsee ihan hirveän määrän öljyä. Siis järkyttävän paljon, niin että usko on jossain vaiheessa koetuksella, että onko tässä mitään järkeä... Olen kuitenkin huomannut, että ihan loppuvaiheessa, kun koisopalat alkavat olla valmiita, ne "sylkevät" ylimääräisen öljyn takaisin pannulle. Olenkin valuttanut valmiin mössön (koska mössöksi se menee väkisinkin) siivilässä, joten lopullinen annos ei suinkaan ui öljyssä. Ja ne jotka nyt miettivät terveellisyyttä, niin kysehän on oliiviöljystä, jonka käyttö ei ole terveydelle haitallista, vaan suorastaan terveysteko!

Yksinkertaisin ja helpoin tapa valmistaa munakoisoa on varmasti uunissa, mutta siinä mulla on vielä säätäminen kesken, joten kerron nyt pannulla valmistamisesta. Tärkeintä on muistaa kaksi asiaa: tarvitset runsaasti oliiviöljyä ja runsaasti aikaa! Nykyisiä munakoisoja ei tarvitse itkettää, joten homma etenee hyvin simppelisti. Kuutioi (tai halutessasi viipaloi) munakoiso n. 2x2 cm:n kuutioiksi ja laita kuutiot vuokaan. Lorota päälle öljyä runsaasti, sekoittele ja anna öljyn imeytyä hetken aikaa. Näet ihan silmissä, miten koisopalat imevät öljyn itseensä, lisää öljyä, jos siltä tuntuu. Monessa ohjeessa kehotetaan lisäämään suolaa kevyesti jo tässä vaiheessa, mutta vahingosta viisastuneena minä en laita suolaa vielä. Munakoison maku on sen verran herkkä ja mieto, että suolaa tulee helposti lisättyä liikaa (näin siis kävi kerran) ja koko herkku on silloin pilalla. Kuumenna pannulla reilu loraus öljyä ja kaada munakoisot pannulle. Anna pinnan ruskistua hieman ja laske lämpö. Tässä vaiheessa munakoisot näyttävät tältä:

Aikaisemmin olen lisännyt kuutiot tässä vaiheessa Ratatouillen tai Pasta alla Norman kastikkeeseen kypsymään. EI EI EI EI ja vielä kerran EI. Lopputulos on tällöin inhan kitkerä ja outo. Nyt se kypsyttely vasta alkaa. En osaa ihan tarkkaa aikaa sanoa, mutta kuutioita pitää kypsentää ja sekoitella vähintään puolen tunnin ajan (jopa 45 min) vielä tästä eteenpäin, kunnes ne kokevat täydellisen muodonmuutoksen. Lisää välillä öljyä ja sitten vielä vähän lisää (äläkä kauhistele öljyn määrää). Valitettavasti mulla ei ole lopputuloksesta kuvaa, mutta kauniin vihertävät kuutiot muuttuvat lopuksi ruskeaksi, jopa hieman vastenmielisen näköiseksi mössöksi. Vasta loppuvaiheessa kannattaa lisätä ripaus suolaa ja mustapippuria myllystä, maistaa (varo kuumaa öljyä!!) ja lisätä suolaa tarvittaessa ja/tai jatkaa paistamista vielä jonkin aikaa. "Yli" tämä menee joka tapauksessa, joten liian pitkään et voi munakoisoa kypsytellä. Ja kuten sanottua, loppuvaiheessa ylimääräinen öljy puskee munakoisoista ulos. Kippaa valmiit kuutiot siivilään ja anna liikojen öljyjen valua pois.

Näitä valmiita kuutioita (eli siis mössöä) olen syönyt ihan semmoisenaan esim. uunissa kypsennettyjen broilerinpalojen kanssa. Nam! Yksi kesän parhaista ruokahetkistä oli itse tehty vege-pizza, missä oli täytteenä munakoisoa, punasipulia, kirsikkatomaatteja, kapriksia ja päällä mozzarellaa. Toisella pellillä korvasin tomaatit paprikalla, mikä sekin oli ihan loistava makuyhdistelmä. Meillä on aina pizza-perjantaisin yksi lihaversio (teinin kinkku-salami) ja yksi vegeversio ja tämä munakoiso-pizza jäi kyllä listalle pysyvästi.

Pinnalla silputtuna valkosipulin varsia (basilikan lisäksi), olipa muuten tosi kiva lisä pizzaan!

Toinen huippuhetki koettiin munakoiso-hasselpähkinäpastan parissa, ohje löytyy Hanna G:n blogista täältä. Alkuperäisessä ohjeessa munakoiso kypsennetään viipaleina, minä tein tämänkin kuutioina, jotka sekoitin uunissa paahdettujen tomaattien kanssa yhdeksi möhnäksi. Paras ystäväni oli meillä syömässä tätä ja totesimme yhteen ääneen tämän olleen yksi parhaista ruuista, mitä ikinä olin tehnyt! Kaikki kunnia tästä kuuluu tietenkin reseptin kehittäjälle Hannalle!

Ja vielä kerran muistutus: löträä oliiviöljyn kanssa niin, että hirvittää ja paista munakoisoja mahdollisimman pitkään!

Vielä en ole ehtinyt muita munakoisoruokia tehdä, mutta ihan varmasti jo pariin otteeseen mainitsemani Pasta alla Norma nousee ihan uusiin ulottuvuuksiin, kun olen keksinyt oikean tavan käsitellä munakoisoa. Tuossakin ohjeessa viipaleet vain "paistetaan kauniin värisiksi ja kypsiksi", itse meinaan kyllä aina ja ikuisesti noudattaa pitkän paistamisen ohjetta! Ja kunhan syksy ja tuhdimpien uuniruokien aika taas koittaa, täytyy vissiin kokeilla myös Moussakan tekemistä. Minä en ole koskaan käynyt Kreikassa, joten aidosta versiosta mulla ei ole hajuakaan! Tänä kesänä mulla oli suunnitelmissa lähteä teinin kanssa kahdestaan Kreikkaan heti koulujen loputtua viikon hotelli-uima-allas-ruoka -lomalle, mutta sattuneesta syystä tuo reissu jäi tekemättä. Saas nähdä tuleeko se koskaan toteutumaan, ainakin tällä hetkellä ajatus matkustamisesta tuntuu niin kaukaiselta ja jopa absurdilta, että en osaa edes miettiä reissua ensi kesälle.

Ups, meinasin ruveta kirjoittamaan Koronasta ja ensi syksystä, mutta enpä taida tällä kertaa viitsiä. Aihe pyörii mielessä tosi paljon, kuten myös kiivas odotus töihin paluusta ja nimenomaan lähiopetuksen pariin. Mutta siirrän tämän aiheen pohdinnan myöhempään ja alan valmistelemaan illan nacho-peltiä. Tänään on kylmä ja sateinen päivä, joten tuommoinen tuhti ja tulinen ruoka sopii oikein hyvin.

Mitä mieltä munakoisosta, peukku ylös vai alas?

Onko sulla joku erikoishyvä munakoisoresepti, jonka haluaisit jakaa?