SAVULOHTA JA TIMANTTEJA

Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä yksinkertaisemmaksi makuni ja ruuanlaittotapani on muuttunut. En ole koskaan ollut fine dining -tyyppisen piiperryksen ruuan ystävä, mutta nuorempana toki tykkäsin usein kokkailla monimutkaisia reseptejä. Nykyjään mitä yksinkertaisempaa, sitä parempaa. Varsinkin arkena.

Yksi parhaista annoksista rakentuu laadukkaan ja tuoreen savulohen ympärille. Lisäksi ei tarvita kuin hyviä, kiinteitä perunoita (jäähtyneenä) ja raikasta kermaviilikastiketta. Salaatti voisi olla hieman monipuolisempi kuin kuvan kurkkuläjä, mutta jääkaapin vihanneslokero huusi tyhjyyttään...

Simppeli kermaviilikastike

purkki kermaviiliä (käytä tavallista, ei kevytversiota)

reilu tl sinappia (Dijonin hunajasinappi sopii tähän tosi hyvin)

loraus sitruunanmehua

suolaa

valkopippuria (ole varovainen, hitunen riittää!)

tuoretta tilliä silputtuna (kuivattukin käy hätätilassa)

Sekoita kaikki ainekset, anna tekeytyä jääkaapissa tunnin ajan. 

Tarkista mausteet ennen tarjolle laittamista.

Tämähän on ihan parasta kesäruokaa, varsinkin jos kalan savustaa itse, nostaa maasta omat varhaisperunat ja käyttää itse kasvatettua tilliä! Enää pari kuukautta...

Kuvassa näkyvä "mötikkä" oli mielenkiintoinen yllätys. Kalakaupassa myytiin valmiita lohi-kaalikääryleitä, ostin yhden maistiaisiksi ihan kokeilumielessä. Massa oli meidän makuumme vähän pliisu ja turhan mössöä, koska siinä oli käytetty valkoista puuroutuvaa riisiä, mutta idea on tosi kiva. Näitä täytyy tehdä joku kerta itse! Jäin miettimään, että riisin voi korvata täysjyväversiolla tai sitten käyttää sen sijaan vaikkapa kvinoaa... tai miksei vaikka cous-cousta?

Miten savulohi sitten liittyy timantteihin? Siinä, missä makuni ja ruuanlaittoni on vuosi vuodelta muuttunut yksinkertaisempaan suuntaan, olen ruvennut haaveilemaan hienompien korujen perään. Olen aina tykännyt koruista, mutta makuni on ollut hyvin yksinkertainen. Ja aina hopeisia koruja, ei muuta. Rihkamakin on kelvannut jos sen ulkonäkö on miellyttänyt. Mieheni meinasi aikoinaan pyörtyä onnesta kun menimme vihkisormusostoksille ja noudatin hänen "valitset ihan minkä vaan haluat" -ohjettaan ihan kirjaimellisesti... Unelmasormukseni oli parin sadan euron hopeinen Kalevala korun sormus :)

Nyt huomaan haaveilevani timanttikorvakoruista! Kävin jopa koruliikkeessäkin reilun viikon kuluttua olevat synttärit mielessäni... Mutta enpä ollut tajunnut, minkä hintaisia aidot timanttikorut, pienet ja yksinkertaisetkaan ovat!

Kuva täältä

Peli on kuitenkin jo menetetty! En ollut koskaan aikaisemmin edes käynyt hipelöimässä timantteja, enkä ole tajunnut, kuinka kauniita nuo pienet hiilipalaset ovat. Vielä kun miettii niitä mielettömiä voimia, jotka ovat synnyttäneet ne, niin jotain äärimmäisen kiehtovaa noissa "lasinpalasissa" on. Ehkä kuitenkin jään odottamaan seuraavia pyöreitä ja pyydän laittamaan tämän vuoden lahjarahat meidän kesälomakassaan, jotta pääsen nauttimaan kesällä Italiassa ihanasta, simppelistä ruuasta. Hopeakorvikset korvassa :)

Emma <3