KUULUMISIA JA AJATUKSIA STRESSISTÄ

Huhuuuu!! Onkohan siellä ruudun takana enää ketään? Toivottavasti ette ole ihan hävinneet, vaikka minusta ei mitään olekaan kuulunut. Täällä on ollut melkoisen haipakkaa meininkiä, kuten osasinkin odottaa. Silti se kiire ja stressi aina yllättävät, vaikka siihen miten yrittää varautua.

Oma elämäni on normaalisti onneksi sellaista, että en juurikaan koe stressiä. Ja yleensä se pieni stressinpoikanen, joka joskus olalla kurkistelee, on laadultaan hyvälaatuista. Semmoista, joka saa tsemppaamaan ja puskemaan vielä vähän kovempaa - jopa aiheuttaa hetkellisen flow-tilan. Tiedättekö, sen semmoisen, jossa tuntee itsensä ihan yli-ihmiseksi ja jopa toimii niin kuin sellainen. Tällaista ei kukaan (tai ainakaan minä) kovin selväpäisenä jaksa hirveän pitkiä aikoja kerralla ja onneksi ne stressipiikit yleensä ovatkin lyhyitä hetkiä elämässä.

Niin kuin tämäkin tulee olemaan, ei tätä ole jäljellä enää kuin muutama viikko. Tuntuu kuitenkin, että voimat alkavat loppumaan, sen verran uuvuttavia päiviä tässä on ollut. Jos kyse olisikin fyysisestä rasituksesta, niin siitä palautuisi hyvillä yöunilla, mutta tämä tämmöinen ajattelutyö jumittaa päälle ja tuntuu, että aamulla on ihan yhtä väsynyt kuin illalla, vaikka unta olisikin tullut se 7 tuntia (mihin en kyllä todellakaan ole joka yö päässyt, vaikka se minulle hyvän olon minimi onkin).

Opettajan työ on ihanaa. Siis ihan mielettömän ihanaa. Mutta se on välillä myös todella uuvuttavaa, koska siinä on framilla koko ajan. Ei voi vetää työhuoneen ovea kiinni ja sanoa palaavansa asiaan huomenna. Jokainen oppitunti on ainutlaatuinen - ei välttämättä minulle, mutta oppilaille. Vaikka vedän saman tunnin elämäni aikana satoja kertoja - ja voin myös joka kerta tehdä jotain vähän eri tavalla niin halutessani - on kyseinen oppitunti oppilaille se ainoa kerta. Olen tosi monessa asiassa aika huithapeli ja varustettu "sinne päin on ihan ok" -elämänasenteella, mutta opettamisen suhteen pyrin aina täydellisyyteen. Ja vähän ylikin. Siksi onnistuneesta tunnista saa niin mielettömät kicksit. Ja epäonnistunut (yleensä vain opettajan omassa mielessä!) tunti vetää ihan maan rakoon. Eli nyt kun opetan normaalien tuntien lisäksi myös valmennuskurssia, niin vaatimukset omaa itseä kohtaan ovat melko korkealla... Ja niin pitääkin, ei tätä työtä tehdä "ihan sama" -asenteella!

Mutta mutta. Voi että, kuinka kiire, väsy ja stressi vaikuttavatkaan syömiseen ja liikuntaan! Liikkuminen on tietenkin se viho viimeinen asia, mistä pitäisi tinkiä ("just nyt mä en kyllä jaksa"), koska siitä lintsaaminen vain ruokkii väsymystä. Kun siihen vielä lisätään ihan retuperällä ollut syöminen, niin paketti on aika valmis. Ja tietenkin sitä vielä kaiken kukkuraksi pitää ruveta kantamaan huonoa omaatuntoa tästä kaikesta retuperäilystä, vaikka järki huutaakin, että "relaa nyt nainen, kyse on vain parista viikosta". En edes jaksa miettiä kuinka pommin jäljiltä kotimme on... Paitsi että meillä haisee pöly, joten asiaa ei voi olla miettimättä :) Makeanhimoni on onneksi tosi kranttu emännän väsymystilojen suhteen, joten jos olen liian väsynyt, ei makeaa tee mieli. Huh, edes jotain on mennyt hyvin!

No, on meillä syöty vähän muutakin kuin Kotipizzan lättyjä...

Ei mitään käsitystä... Jotain soseutettua ja jotain sen seassa... Keitto? :)

Aamusmoothiesta en luovu! Teen ison kannullisen, joten siitä riittää vielä iltapäivän välipalaksi.

Edellisessä jutussa mainittu broileri ja tortellini-tomaattikastike-mozzarella -uunivuoka.

No juu ei, ei todellakaan ole syöty jättikatkarapuja...

Sattui silmään tuo jättikatkarapu-kuva (oli muuten ihan mielettömän hyvä alkupala vuodenvaihteen juhlapöydässä) ja rupesin  miettimään, että miksi ihmeessä meillä noita ei ole syöty näinä kiirepäivinä!? Tuon nopeampaa, herkullisempaa ja mieltä hellivämpää ruokaa saa etsiä. Miksi sitä aina ajautuu kiireen keskellä siihen ankeilun tilaan? Noiden katkarapujen tekemiseen menee suunnilleen yhtä paljon aikaa kuin mikroaterian lämmittämiseen ja lopputulos on hieman erilainen... Olenkin tässä lähiviikkoina kaipaillut niitä teille lupaamiani arjen helpotus -ohjeita: yhdestä raaka-aineesta kolme ruokaa... Viimeistään kesällä niihin on aikaa! Kaikilla pitäisi olla valmiille lapuille kirjoitettuja kolmen päivän "surivival-listoja": kauppalista ja yksinkertaiset ohjeet --> tadaa, kolmen päivä ruuat tehty puolessa tunnissa! Koska juuri kiireisinä ja stressaavina aikoina ruuan pitäisi olla superhyvää ja ravitsevaa.

Huomenna vietän täysin aivottoman päivän. Nukun pitkään, siivoan huushollin ja siirryn pihalle. Mies pääsi kuittaamaan "hienostihan nuo lehdet näkyy maatuneen talven aikana", joten pitää kai kaivaa harava esiin... Poikapuoleni tulee korjaamaan autoaan ja istumaan iltaa isänsä (ja ehkä vähän minunkin) kanssa, joten ehkä sitten vielä sunnuntainakin nukutaan pitkään. Sitten pitkästä aikaa uimaan Nuorenherran kanssa ja illalla sitten taas työpöydän ääreen istumaan. Uskon, että siinä vaiheessa jo vähän levänneenä ja pirteämpänä!

Ihanaa viikonloppua teille kaikille!

Emma <3