RATATOUILLE-FETAPAISTOS & BROISKUPIHVIT

No niin, niinhän tässä kuitenkin kävi, että palasin näppiksen ääreen nopeammin kuin arvasinkaan :) Olen käynyt jotenkin ihan ylikierroksilla ruoka-ajatusten kanssa edellisen postauksen terveellisten suklaavanukkaiden jälkeen. Pyöritellyt mielessäni puhtaan ja terveellisen ruuan merkitystä ja pohtinut omia sudenkuoppiani. Ei mitään uutta varsinaisesti, mutta hyvä aina välillä pysähtyä miettimään.

Niinhän se on, että kun antaa itselleen toistuvasti luvan mennä sieltä, missä aita on matalin, nousee se rima kovin korkealle ja nopeasti nouseekin. Tiedättehän; kun jättää jumpan väliin kerran, houkuttaa se sohva ensi kerrallakin. Ja sitten taas seuraavalla kerralla vähän enemmän ja sitten siihen tulee mukaan jo vähän pientä rimakauhua. Kohta kynnys lähteä on Kiinan muuriakin korkeampi este ja äkkiä huomaat, että kuukausi on hujahtanut tuosta vaan. Vaikka "syyt" olisivatkin ihan todellisia (kiire, väsy jne.). Sama juttu ruuan kanssa. Kun antaa huonoille vaihtoehdoille pikkusormen, käy koko kädelle köpelösti tosi nopeasti.

Tänään oli taas pitkä päivä ja illalla tiedossa kotihommia. Väsytti, koska nukuin viime yön huonosti ja katkonaisesti. Menin kauppaan ilman kauppalistaa (aina paha paha virhe!!) ja pyörin hyllyjen välissä tylsistyneenä. Havahduin yhtäkkiä siihen, että ei tämä ole minun kaltaistani, ei ruoka normaalisti ole minulle näin vaikea asia! Ja päätin saman tien, että tänään teen hyvää, ravitsevaa ja terveellistä ruokaa ison satsin niin, että siitä riittää koko alkuviikoksi. Vaikka se tänään tarkoittaakin sitä, että ne illan kotihommat muuttuivat myöhäisillan hommiksi ja illan vapaa-aika jää olemattomaksi. Rupesin kuitenkin miettimään sitä tunkkaista oloa, mikä jostain pikavaihtoehdosta tulisi ja myös sitä, että sen illalle jäävän vapaahetken käyttäisin todennäköisesti blogeja lukien. Joo, ihan kivaa touhua tietenkin, mutta jos vaikka tänään jättäisi väliin... On sitä tärkeämpääkin tekemistä elämässä. Kuten tehdä hyvää ruokaa :)

Glorian uudesta ruokakirjasta oli jäänyt mieleen pyörimään Ratatouille, mitä meillä tehdään tosi harvoin. En oikein tiedä miksi, sehän on aivan älyttömän hyvää! Minä jätän tosin munakoison pois, koska en ole sen erityinen rakastaja. Jeps, tiedän, eihän se sitten ole oikea Ratatouille, mutta viis siitä. Ja tähän versioon tuli vielä fetaa pinnalle, joten "sääntöjä" tässä rikottiin muutenkin.

Joku proteiinilähde pitää lautasella myös olla, joten ostin kaksi pakettia broilerin jauhelihaa ja tein niistä pihvejä. Ne tein ihan heittämällä, joten tarkkoja määriä ei ole muistissa. Kermaviiliä, pari munaa, korppujauhoja, reippaasti kanaan sopivia mausteita. Muotoilin massasta muhkeita pihvejä ja kypsensin ne uunissa (175) vajaan tunnin verran. Siinä ajassa siivosin keittiön aamun jäljiltä, pesin meikit, vaihdoin verkkareihin ja pilkoin kasvikset.

 

Paistoksesta tuli todella hyvää. Ja katsokaa nyt noita värejä! Se sopii varmasti myös lihan tai kalan kanssa. Ja miksei ihan sellaisenaankin rouhean maalaisleivän kanssa esimerkiksi kesähelteillä.

Ratatouille-fetapaistos

2 punasipulia

2 pientä kesäkurpitsaa

2 paprikaa

8 terttutomaattia

2 valkosipulin kynttä

suola, pippuri, timjami, 2 laakerinlehteä

oliiviöljyä paistamiseen

fetaa (määrä maun mukaan)

tuoretta basilikaa silputtuna

Pilko kaikki kasvikset suunnilleen saman kokoisiksi paloiksi.

Kuullota sipuleita öljyssä hetken aikaa, mausta ripauksella suolaa ja pippuria. Lisää paprikat joukkoon ja jatka kuullottamista pari minuuttia. Kippaa uunivuokaan.

Lisää pannulle öljyä ja kuullota kesäkurpitsoja hetki. Lisää viipaloidut valkosipulit ja mausta suolalla sekä timjamilla. Kippaa uunivuokaan.

Sekoita joukkoon tomaatit ja törkkää joukkoon pari laakerinlehteä. Kypsennä uunissa (125 astetta) n. 45 minuuttia. Sekoita varovasti kerran tai kaksi kypsentämisen aikana.

Ota vuoka uunista, nosta lämpötila 180 asteeseen ja murustele vuoan pinnalle fetaa haluamasi määrä. Laita vuoka takaisin uuniin n. 15 minuutiksi, kunnes feta on sulanut. Ripottele pinnalle tuore basilika ja nauti!

Aikaa toki meni, mutta nyt meillä on ruokaa kahdeksi - kolmeksi päiväksi. Broiskupihveistä tuli niin muhkeita ja täyttäviä, että minulle riittää sellainen lounaaksi pelkän salaatin kanssa. Ja mikä tärkeintä, ruokailun jälkeen on hyvä olla!

Ihanaa maanantai-iltaa teille kaikille! Muistakaa nauttia hyvästä ja ravitsevasta ruuasta - se palkitsee moninkertaisesti.

Pus!

Emma <3