lauantai 9. kesäkuuta 2018

KANAVARTAAT RAS EL HANOUT, KESÄHÖPINÖITÄ JA NE KESÄKUKAT

Jos multa tällä hetkellä kysytään, mikä maailmankeittiö kiinnostaa eniten, vastaan empimättä Lähi-idän alue sekä Intian ja Nepalin suunta. En ole noilla alueilla matkustanut, joten ihan "oikeaa" ruokaa en ole päässyt maistamaan, vaan mieltymys on herännyt ravintoloissa ja omassa keittiössäni. Molempien alueiden ruokia on helppo valmistaa erilaisten mausteseosten avulla, joita saa kaupoista valmiina tai sitten jos olisi oikein aikaansaava, seokset tekisi itse. No, minä en ole niin pitkälle mennyt (vielä), vaan turvaudun valmiisiin purkkeihin. Yksi lempparimausteeni on Ras el Hanout -mausteseos, jonka ohjeen muuten löydät täältä, jos haluat sen itse valmistaa. Itse olen ostanut maustetta muistaakseni ihan peruskaupan maustehyllyltä, viimeisin purkkini on peräisin keväiseltä saksan matkalta.


Halusin tehdä grillissä kanavartaita, jollain vähän erikoisemmalla tvistillä ja muistin pekoniin käärityt taatelit, jotka ovat ihan järkyttävän hyviä. Suorastaan syntisiä; pekonin rasva ja taatelin makeus yhdistettynä luovat sellaisen makukokemuksen, että suu loksahtaa auki - tai näin mulle ainakin kävi, kun ekaa kertaa niitä maistoin. Nyt yhdistin nämä syntiset pallerot Ras el Hanout -maustettuun kanaan ja vaikka taas vähän ylisanojen puolelle mennäänkin, niin väitänpä näiden olevan parasta grilliruokaa mitä olen ikinä tehnyt! Tarjosin vartaat couscous -salaatin ja hummuksen kanssa, muuta ei tarvittu. Niin joo ja grillatun maissin, se on lapsen suosikkia, joten sitä pitää saada joka kerta kun grillataan. Korvasin tuon ohjeen purkkimaissin tällä kertaa luonnollisesti tuolla grillatulla tällä kertaa ja se pieni palaneen grilliruuan maku antoi kivan säväyksen muuten melko lempeään salaattiin. Toki tähän olisi vielä sopinut raikas vihreä salaatti, mutta tällä kertaa mentiin näillä.

Kanavartaat Ras el Hanout

3 broilerin rintaleikettä
2 sipulia
10-12 taatelia
paketti pekonia
Ras el Hanout -mausteseosta
oliiviöljyä
suola, mustapippuri

Paloittele kanat grillivartaaseen sopiviksi kuutioiksi. Mausta suolalla ja pippurilla, lisää reilu rkl mausteseosta ja kunnon loraus oliiviöljyä. 
Sekoita ja laita jääkaappiin maustumaan tunniksi.

Poista taateleista tarvittaessa kivet. Kääräise jokaisen taatelin ympärille pekoniviipale.

Pilko sipuli niin, että kerroksista saa vartaaseen pujotettavia paloja.

Pujottele kanat, taatelit ja sipulit vartaisiin. Sujauta vartaat kuumaan grilliin ja anna niiden ottaa kunnon pinta, jonka jälkeen laske lämpötilaa ja kypsennä, kunnes kana on varmasti kypsää.


Couscous -salaatti

1 dl couscous -ryynejä 
1 dl kiehuvaa vettä
suola, mustapippuri
curry, paprika, kurkuma
oliiviöljy
porkkanoita
paprikaa
parsakaalia
säilykemaissia
persiljaa silputtuna
(sitruuna)

Sekoita mausteet (kaikkia melko reilusti, suolaa tietenkin varovasti) couscousin sekaan, kaada kiehuva vesi päälle ja peitä kulho kelmulla tai lautasella. 
(Tarkista toki ensin, mitä oma couscous-pakettisi sanoo kypsentämisestä, 
mutta yleensä tuo 1:1 on se, mikä toimii.)

Ryynien turvotessa pilko porkkanat, paprika ja parsakaali (tai mitä kasviksia ikinä haluatkaan käyttää salaatissa) ja valuta säilykemaissi.

Sekoita couscous irtonaiseksi haarukalla, lisää loraus oliiviöljyä, sekoita ja tarkista maku. 
Lisää mausteita tai öljyä, jos siltä tuntuu. 
Jos kaipaat salaattiin hapokkuutta, voit puristaa sekaan lorauksen sitruunaa. 
Sekoita joukkoon pilkotut kasvikset ja persilja. 
Anna salaatin vetäytyä jääkaapissa grillauksen ajan.

Tällainen couscous-salaatti on yksi helpoimmista ja varmaan yksi mun useimmin valmistamista arkiruuista. Sen tekeminen on niin helppoa, ettei siinä voi epäonnistua ja sekaan voi sujauttaa ihan mitä kasviksia vaan. Myös mausteiden kanssa voi riehaantua halutessaan. Salaatti säilyy hyvänä pari päivää ja sopii erinomaisesti varsinkin broilerin tai kasvispihvien kanssa. Ainoa "kriittinen" vaihe on couscousin "irrottelu", mikä pitää ehdottomasti tehdä haarukalla. Ensinnäkin sen takia, että se on kaikista helpointa niin ja toisekseen, koska Nigella Lawsonin äiti sanoo niin! En muista, missä Nigellan ohjelmassa hän aikoinaan näin kertoi, mutta jostain syystä se on jäänyt mieleeni ja koska äitejä pitää aina totella, olen siitä lähtien käyttänyt haarukkaa. Nigellasta toki meni vähän maku silloin muutama vuosi sitten hänen hämärien huume- ja lastenhoitajasotkujensa takia, mutta siitä huolimatta tykkään edelleen monesta hänen reseptistään ja tavastaan tehdä ruokaa.


Eka lomaviikko takana ja vähitellen alkaa olla univelat kuitattu (olen herännyt kahtena aamuna neljän aikoihin...). Tai mitään varsinaisia univelkojahan mulla ei yleensä ole, koska nukun aina pitkät yöunet, mutta semmoinen väsymysvelka aina loman alussa pitää saada kuitattua pois. Mitään erityistä en ole saanut ensimmäisellä viikolla aikaiseksi, olen lukenut (lue: maannut) niin paljon, että selkä jo vähän kiukuttelee. Eilen kävin ostamassa itselleni uuden pyörän, toivottavasti pyöräilyä inhoavat polveni tänä kesänä suostuisivat yhteistyöhön.

Toinen iso ostos oli ulkopöytä ja neljä tuolia terassille, jota ei - hahhaa - vielä ole. Mutta voihan tossa kivimurskeellakin (vai onko toi sepeliä?) istua. Meillä on niin monta isompaa projektia täällä meidän tontilla (johon siis valmistui miehen rakentama talo viitisen vuotta sitten) vielä kesken, että isoa terassia ei olla vielä aloitettu. Syy on varmaan (ajan-, puuhakkuuden-  ja rahanpuutteen lisäksi) se, että ei olla kauhean innokkaita syömään ulkona, ei lämpimällä eikä kylmällä ilmalla, joten terassin rakentaminen on lykkääntynyt muiden hommien johdosta. Tänä kesänä se kuitenkin toivottavasti rakennetaan ja onhan tuo ulkopöytä kiva silloin, kun esim. tulee vieraita piipahtamaan. En viitsinyt laittaa rahaa mihinkään kalliiseen (hitto, että ne onkin kalliita ne tosi kivat!!), vaan Jyskistä ihan otin suunnilleen halvimman mahdollisen. Polyrottinki on kuitenkin (kalliinakin) ehkä vähän tylsä, joten ajattelin, että ihan sama. Eikä tähän ensimmäisen lomaviikon konkurssiin enempää olisi rohjennutkaan upottaa, koska kukka- ja taimikauppaankin meni melko hengästyttävä summa rahaa. Lähinnä yrtteihin; aina niitä ostaessani mietin, että olisi pitänyt kasvattaa itse siemenestä, mutta kauhee homma... ja sitä paitsi kyllähän nuo maksavat itsensä takaisin kesän aikana, varsinkin jos muistaa ahkerasti käyttää. Sen sijaan kesäkukat ei mulla kyllä maksa itseään takaisin yhtään millään tavalla, koska valkkaan aina vähän hölmöjä ja sitten vielä yleensä tapan ne melko nopeasti.

Niin, ne kesäkukat... Oli jo korkea aika vaihtaa kuihtuneet narsissit pois talon edessä olevista ruukuista ja tilalle piti saada jotain kivoja kesäkukkia. Ja kävi just, niinkuin mulle käy joka vuosi... Lähden kukkakauppaan mukanani mielikuva tyylikkäistä ja kauniista valkoisista kesäkukista, joihin yhdistän tummanvihreää ja/tai harmaanvihreää. Kaupassa kaikki valkoinen näyttää jotenkin tosi pliisulta ja vaatimattomalta, joten iskee pieni paniikki. No, "ei hätää, teen tänä(kin) vuonna jonkun kivan värikkään asetelman". Pienen hetken kuluttua paniikki on kasvanut jo hädäksi, koska en keksi mikä olisi "kiva värikäs" asetelma. Joten päädyn maanisena haalimaan kärryyn kaikkea mahdollisimman yhteen sopimatonta, niin värien kuin muotojenkin puolesta. Tänä vuonna palasin kotiin uupuneena valkoinen-lilansininen-oranssi -yhdistelmällä... Mies sanoo aina lempeästi minun itkiessäni olemattomia puutarhurintaitojani (ja vaistojani), että "kulta, tää on ihan sun oma juttu ja sun näköinen puutarha". En tiedä pitäisikö toi ottaa hyvällä vai pahalla, toistaiseksi olen ottanut hyvällä. Mutta siis hei, katsokaa nyt tätä...  Mitä mä taas ajattelin?? Noi kun tosta tapan (tulee siis väkisinkin tapahtumaan), ostan kyllä loppukesäksi valkoista. Ihan varmasti. Muistuttakaa mua, joohan!






Tulihan taas höpistyä. Mulla on ihanan rentoutunut ja tyyni olo, kun on taas aikaa kirjoittaa. Ei sen takia, että pitäisi, vaan - kuten olen jo aikaisemminkin sanonut - koska tykkään. Kirjoittaminen tekee mut iloiseksi ja onnelliseksi ja nimenomaan tämmöinen höpöttäminen! Ihanaa, että siellä ruudun takana on teitä, jotka jaksatte näitä höpinöitä lukea ❤ Kirjoittaisin tosin varmaan, vaikka kukaan ei lukisikaan!

Ihanaa viikonloppua kaikille  💗

2 kommenttia:

  1. Aivan ihana resepti, kiitos niin paljon, meinaan grillaukseen kaipaan eri makuelämyksiä. Usein teemme aina kanasaslikia.

    Ihanaa viikonloppua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä Tiia :) Suosittelen muuten kokeilemaan noita pekoni-taateli-pallukoita, ovat ihan supersyntisen hyviä!

      Ihanaa viikonloppua sulle myös <3

      Poista

Kiva kun kävit :) Kiitos kun jätät kommenttisi!