TANSSII TÄHTIEN KANSSA

Todellisuudessa tämän postauksen otsikon pitäisi olla Tanssii kankien kanssa, mutta en halunnut aloittaa dissaamalla meitä. Mainitsin joskus aikaisemmin, että olen aloittanut tänä syksynä uuden harrastuksen. Kyseessä on tanssikurssi, jolla käyn mieheni kanssa!!! Jos mulle olisi joku sanonut 15 vuotta sitten (jolloin olin siis vielä stadilainen trendisinkku, joka asui Helsingin keskustassa, osti ruokansa Stockan Herkusta ja kävi Yrjönkadun uimahallissa uimassa), että joskus tulen osallistumaan mieheni kanssa pikkukaupungin kansalaisopiston lavatanssikurssille, olisin nauranut niin paljon, että pallea olisi varmaan revennyt. Ja siellä sitä nyt kuulkaa vedetään kerran viikossa!

Mutta palataan ajassa taaksepäin. Mieheni on jo monen vuoden ajan ehdottanut aina välillä, että lähtisimme tanssikurssille. Naureskelin tälle aina iloisesti, koska oikeasti ajattelin, että kyseessä on ihan huumorimielessä heitetty juttu. Ehdotus tuli yleensä aina niiden harvojen kertojen jälkeen, kun olimme "joutuneet" tanssimaan yhdessä ja joka kerta todenneet, että ei tässä mitään parketin tähtipareja olla. Mua ei asia ole koskaan häirinnyt, koska mun mielestä tanssimisen pitää olla a) kivaa ja b) mennä ihan fiilispohjalla. Varsinkin juhlissahan sitä yleensä aina on kivaa ja parin viinilasin jälkeen pidän itseäni aina melkoisena jenniferlopezina... (tähän semmoinen facepalm). Ja miehen kanssa mennessä voi vaan nojailla toiseen, hytkyä edestakas ja vähän vaikka salaa pussailla. Mutta ei, kävi ilmi, että mieheni haluaa meidän osaavan ihan oikeasti tanssia!! Siis meidän, kahden maailman jäykimmän ja epärytmikkäimmän tyypin, joilla on yhteensä neljä vasenta jalkaa. Huhhuh!

Kun olin tajunnut hänen olevan ihan tosissaan, pelasin semmoista viivytystaistelua vielä pari vuotta, mutta sitten viime kesänä aloin miettimään, että itse asiassa se voisi olla kiva yhteinen harrastus. Lapsi on sen ikäinen, että pärjää hyvin illalla itsekseen ja on ihan onnessaan, kun me molemmat häivytään. Ja että voisihan se olla ehkä ihan kiva joskus osata tanssia yhdessä muutakin kuin sitä teinidiskossa opittua nojailua. Ja että koska jätin tietoisesti tänä syksynä kaikki jumpat pois, niin ehkä ton tanssin voisi ottaa vähän niin kuin treeninäkin.

Ja kyllä, se käy ihan treenistä! Sen lisäksi, että siellä valuu jatkuva tuskan hiki, saa siellä kyllä ihan treenihienkin pintaan. Ja hauskan kautta, mikä on ollut tämän syksyn paras anti. Me ollaan edelleen ihan sysisurkeita, eikä koskaan tulla kehittymään semmoiseksi sulavasti vetäväksi pariksi, joita joskus näkee tanssilattioilla. Mutta meillä on ihan älyttömän kivaa yhdessä, vaikka meitä kyllä katsotaan vähän pahalla silmällä aina kun me keskenämme hörötellään, koska kaikki muut - ja opettajat myös - siellä ottaa homman jotenkin ihan älyttömän vakavasti. Me ei myöskään suostuta vaihtamaan paria, vaan roikutaan sitkeästi kiinni toisistamme. Tokaisin ensimmäisellä tunnilla, kun tuli parinvaihtokäsky, että minä haluan oppia tanssimaan tämän miehen kanssa, en muiden kanssa. Heh!

Ja sitten on vielä se, että mussa on jotain vikaa. Hahhaaaaahhhaaaaa!! Siis ihan oikeasti, mulle toinen opettajista tokaisi yhdessä vaiheessa, kun oltiin tahkottu yhtä (ihan tyhmää) käännöstä ties miten pitkään, että sussa taitaa olla jotain vikaa. Onneksi en ole mikään tosikko, vaan nauratti pelkästään. Koska mulla oikeasti on joku semmoinen "vika" (seison molempien jalkojen ulkosyrjällä), että en vaan saa niitä käännöksiä sujumaan silleen, kuin niiden pitäisi. Mutta ihan sama, me jätetään ne tekemättä heti, kun päästään tanssimaan niin, että opettajat ei ole katsomassa!

Mutta ihan rehellisesti - on tämä ollut myös melkoista tuskaa koko syksyn ajan. Valssi on ihan kamalaa, Fox menee jotenkuten (kun sen yhden käännöksen jättää välistä). Bugi me missattiin (luojan kiitos!!) mun sairastamisen takia. Se musiikki, mitä siellä soitetaan ärsyttää ihan kamalasti, se on koko ajan kotimaista lavatanssi-musaa - arrrgh, en kestä. Kliimaksi ärsytyksessä tuli viime kerralla, kun aloitettiin rumban harjoittelu. Mä olen sielultani ihan lattarityttö, mitä tulee niin musiikkiin, kuin tanssimiseenkin ja rumba tuntui ensimmäiseltä tanssilta, josta oikeasti tulee tosi kiva fiilis. Ja me jopa myös opittiin perusjutut aika nopeasti ja tanssiminen tuntui kivalta. (Miehen sanoin kyse on ihan mahtavasta seksitanssista, joten ei ihme, että meni oppi perille niin nopeasti :D) Mutta se musiikki, voi apua!!! Se sama hiton lavatanssibändi nauhalta uudestaan ja uudestaan ja uudestaan ja uudestaan, meinasin 50 minuutin kohdalla jo ruveta kirkumaan!!

Mutta sitten. Tultiin kotiin, kaadettiin lasilliset viiniä, etsittiin YouTubesta oikeaa musiikkia ja näytettiin pojalle sukkasiltaan eteisen lattialla, miten äiti ja iskä vetää rumbaa. 

Hetken tunsin ihan oikeasti tanssivani ❤

https://www.youtube.com/watch?v=Ms6zorYt2I0 

Iloista viikonloppua kaikille! Ota pari tanssiaskelta ja rentoudu ❤