TERVEISIÄ MUSTASTA AUKOSTA JA MUITA KUULUMISIA

Pitkästä aikaa perjantaipostaus! Ja itse asiassa pitkästä aikaa postaus ylipäätään. Tämä syksy on ollut todellinen musta aukko kaiken mahdollisen suhteen; tuntuu, että kaikki aika ja normaali elämä on sujahtanut siihen ja minä olen ihmeissäni seissyt aukon reunalla ja koittanut kurkkia, että missä mun elämä oikein on. Mulla on tänä vuonna vähän enemmän töitä kuin aikaisempina vuosina, mikä tietää pidempiä päiviä, enemmän iltahommia ja uuden suunnittelua. Koulussa kirjoitetaan uutta opetussuunnitelmaa ja tehdään muutenkin kaikenlaista turhaa uudistamista ja säätämistä. Viikon kolme ekaa päivää on pitkiä koulussa ja niiden päälle joka ilta on joku oma ja/tai lapsen harrastus. Viikonloppuisinkin on ollut poikkeuksellisen paljon kaikenlaista sälää ja ohjelmaa. Kirsikkana kakun päällä loman jälkeinen sairaslomaviikko, joka vei voimat ihan totaalisesti, mutta myös sotki heiveröisesti alkusyksyn aikana kasassa pysyneet rutiinit ja normaalin arjen.

Olin ihan hölmistynyt viikko sitten, kun tajusin, että on jo marraskuu. Siis häh? Just äskenhän koulu alkoi ja nyt yhtäkkiä kaupassa myydään jo joulukalentereita! Blogin pariin olen ehtinyt ihan hävyttömän vähän tänä syksynä, eikä siis kyse ole nyt siitä, että täällä jotenkin pitäisi olla, vaan kun haluaisin kirjoittaa paljon paljon enemmän. En ole juurikaan ehtinyt edes muidenkaan blogeja käydä kommentoimassa ja mietin välillä, että mahtaakohan kukaan enää edes muistaa mua! Täällä sitä kuitenkin ollaan edelleen. En ole lupaamassa tiheämpää postaustahtia ihan vielä, mutta muutaman viikon kuluttua alkaa mun vuoden helppo jakso, jospa silloin ehtisin kirjoitella enemmän.


Ja tietenkin niin, että mitä vähemmän kirjoittaa, sitä vaikeampaa se on. Pitkään olen jo halunnut tarttua Annukan blogissa olleeseen kivaan blogihaasteeseen, jonka kautta pääsen vähän päivittämään kuulumisia ja tämän hetken ajatuksia teille - ja myös itsellenikin. Tuntuu, että se musta aukko on välillä imaissut sisäänsä myös mun ajatukset, enkä ole pitkään aikaan jutellut edes itseni kanssa.

Mitä puen mieluiten päälleni juuri nyt?

Kuljen aika lailla päivästä päivään saman tyyppisissä vaatteissa: mustat farkut ja joku paitis tai neule. Tällä viikolla ostin pitkästä aikaa siniset farkut, en muista milloin olisin viimeksi käyttänyt farkkuja töissä (mulla on semmoiset rötkyt kesäfarkut, niitä ei lasketa). Sain päähäni alkusyksystä, että haluan pukeutua mustaan pooloneuleeseen, tumman sinisiin farkkuihin ja mustiin korkkarinilkkureihin. Poolo ja nilkkurit löytyivät vanhastaan, mutta tällä lantiolla ja reisillä housujen etsiminen on aina varsinainen tuskien taival. Olin valmis maksamaan niistä jopa vähän enemmän, mutta sopivat löytyivät onneksi kohtuuhintaan Lindexistä. Olen niistä (ja siitä asusta) ihan tosi innoissani tällä hetkellä.

Kotona olen aina samoissa kulahtaneissa trikoissa, collegepaidassa ja villasukissa. Ja huom! aina ilman tissiliivejä, ne riisun heti takin jälkeen (siis jopa ennen kenkiä)


Asioita, jotka haluaisin hankkia

Tästä kohdasta saisi tietenkin ihan tolkuttoman pitkän, jos lähtisi listaamaan kaikkea kivaa... Koitan kuitenkin pitää tämän postauksen suht lyhyenä ja keskittyä vain ihan arkisiin ja konkreettisiin juttuihin. Ne farkut tuli siis hankittua, se oli semmoinen pikkujuttu, mikä oli pitkään mielessä. Vähän isompi on pihaan ja talon (ja autotallin) viimeistelyyn liittyviä juttuja. Asioita, jotka ovat olleet kesken jo useamman vuoden ajan, mutta jotka olen joka kevät lykännyt prioriteettilistan (lue: budjetti) loppupäähän, koska jotain kivampaa on aina tullut eteen. Nyt kuitenkin viime kesänä ja tänä syksynä tajusin, että noin viimeistelemättömät asiat kaihertaa mua ihan älyttömästi ja että haluan, että ne tehdään loppuun ensi kesänä. Hankintalistalla on siis kauhea määrä puutavaraa ja melkoinen kasa kiviä ja nämä edellyttää rahan säästämistä. Vaikka sitten jäisi ensi kesänä lomareissu tekemättä, niin nyt säästän näihin talven aikana ja pistän miehen hommiin, kunhan lumet on sulaneet!

Asioita, joista pidän erityisen paljon juurin nyt

Olen tosi iloinen siitä, että lihaton lokakuu onnistui niinkin hyvin ja punaisen lihan syönti on jäänyt lähes kokonaan. Kanaan olemme palanneet maltillisesti, mutta punaista lihaa olen syönyt viimeisten viikkojen aikana vain kaksi kertaa: kerran "sorruin" lokakuun aikana ja viime perjantaina söin ravintolassa burgerin. Kumpikaan kerta ei tuottanut minkäänlaista mielihyvää, joten veikkaan pysyväni tällä tiellä ihan helposti.

Lokakuun aikana löysin Boltsit, ihan superhyviä, suosittelen! 

Ihan älyttömän paljon tykkään siitä, että meidän 12-vuotias poikamme on innostunut ruuanlaitosta. Aina hän on puuhaillut kanssani keittiössä, mutta nyt tällä viikolla aloitettiin "tehokokkikoulu"; hän tekee ruuan kerran viikossa ihan itse, minä pelkästään katson vierestä ja neuvon. On mahtava huomata, että pojalla on intohimoa kokkaamiseen ja selkeästi myös "kykyjä" eli hän ymmärtää ja oivaltaa, mistä rakkaudella kokkaamisessa on kyse. Sukupolvien ketju ei näytä katkeavan: se alkoi isäni isoäidistä, jatkui isän äidin ja isän kautta minuun ja siirtyy nyt lapselleni ❤

Hyrisen onnesta lukiessani Saku Tuomisen kirjaa Kaikki mitä olen oppinut hyvästä ruuasta. Luen sitä aina pari sivua kerrallaan aamupalaa syödessäni. Okei, tänään myöhästyin töistä 5 minuuttia, koska luin vähän enemmän kuin pari sivua...

Asioita, joista en pidä tällä hetkellä

Niin kliseistä kuin se onkin marraskuussa sanoa, niin en kyllä yhtään pidä tästä pimeydestä. Tai kestäisin vielä pimeyden, jos saisin vain hyggeillä sohvan nurkassa, mutta en kestä tuota pimeässä ajamista. Mun työmatka on reilut 20 km, josta suurin osa pimeillä teillä. Siihen yhdistettynä liukkaat kelit, niin stressipiikki nousee väkisinkin kaksi kertaa päivässä. Tänään viimeksi huomasin, että kotiin tullessani koko kroppa oli inhottavan jännitystilan kourissa (tänään oli ihan superliukasta).

En välitä miettiä tähän enempää kohtia. Niitä kyllä varmaan keksisi ihan helpostikin, mutta näin perjantain kunniaksi yritän toteuttaa jonkinlaista positiivisen ajattelun ideologiaa.


Asioita, joita olen oppinut viime aikoina

Syksyn aikana olen täydentänyt osaamistani ammatillisella puolella ja päivittänyt tietojani geenitekniikan suhteen. Osaan nyt esim. vihdoin selittää ymmärrettävästi oppilaille, mistä CRISPR-tekniikassa on kyse.

Olen kantapään kautta oppinut, kuinka tärkeää terveenä pysyminen on. Okei, sen kurkkupaiseen saamiseen en varsinaisesti vaikuttanut itse, mutta jotenkin tommoinen kunnon sairastaminen taas muistutti siitä, kuinka tärkeää yleisen vastustuskyvyn ylläpitäminen on. Olen lisännyt entisestään vihreiden ja kaiken muun tuoreen syömistä, nukkunut paljon, nauttinut happea säännöllisesti ja nappaillut myös lisäravinteita enemmän kuin normaalisti. Oli pelottavaa olla niin kipeä! 

Asioita, joita en osaa vieläkään yrityksistä huolimatta

En edelleenkään osaa viikosta toiseen laatia viikkoruokalistaa ja käyttää kauppakassipalvelua. Aina pari viikkoa onnistun, mutta sitten se jotenkin repsahtaa. Mikä on ihan tyhmää ja outoa, koska molemmat helpottavat elämää niin paljon! Miksi sitä tieten tahtoen tekee elämästään hankalampaa?

En myöskään edelleenkään osaa pysyä aikataulussa opettamisen suhteen. Niin monet aiheet meillä on vaan niin mielenkiintoisia, että tempaudun puhumaan niistä liian pitkään ja joka kerta jakson loppupuolella olen ihan helisemässä, kun pitää kiriä kiinni kauhea määrä asiaa lyhyessä ajassa.

Tässä on vähän sama juttu, kuin tuossa hankintakohdassa, kyllähän tähän keksisi vaikka mitä. Pitäisi osata vaikka mitä, mutta menee vähän negailun puolelle, jos näitä miettii.

 


Asioita, jotka haluaisin osata juuri nyt 

No, katso edellinen kohta :D

Se, mikä olisi ihan todella mahtavaa osata (onko tässä varsinaisesti kyse osaamisesta, en ole ihan varma...) olisi se, että heräisi aamuisin puoli tuntia aikaisemmin ja tekisi lyhyen jooga/venyttely/jumppa -tuokion. Kuinka paljon energiaa ja voimaa päivään siitä saakaan! Olen lähiaikoina yrittänyt parina aamuna, mutta kun kello soi klo 5, niin jumppaaminen on kyllä ihan vihoviimeinen ajatus sillä hetkellä. Olen kuitenkin optimistisesti laittanut tämän tän talven to do -listalle...

Asioita, jotka minun pitää tehdä vielä tänään

Aah, onneksi on perjantai, eikä ole mitään varsinaisia (tylsiä) velvoitteita. Meikit pitää pestä pois ja sitten vääntää perjantaipizza pojan kanssa. Viinipullon ehdin jo avaamaan, joten sekin "velvoite" on jo hoidettu pois alta :D


Asioita, jotka saavat minut rentoutumaan tällä hetkellä 

No just tällä hetkellä tämä kirjoittaminen ja edellä mainittu viinipullo! Perjantai ja viikonloppu (vaikka tälläkin viikolla kalenterissa on ohjelmaa molemmille päiville). En ole kauhean hyvin pystynyt rentoutumaan tämän syksyn aikana, joten kovasti odotan seuraavaa jaksoa, jonka aikana elämän pitäisi vähän helpottaa.

 
Asioita, joita tein menneellä viikolla

Suhasin alkuviikon ympäriinsä. Kävin kahtena päivänä yliopistolla oppilaiden kanssa, mikä sotki jo valmiiksi sekaisin olevaa aikataulua entisestään, mutta oli kyllä tosi mielenkiintoista. Ostin ne ihanat farkut. Opetin pojalle ruuanlaittoa. Kiroilin liukkaita ajokelejä. Nauroin pissat housuissa oppilaiden kanssa, kun mokasin tunnilla. Odotin perjantaita ja sitä, että ehdin kirjoittaa blogia pitkästä aikaa.


Asioita, joita odotan innolla lähitulevaisuudessa

Miten määritellään lähitulevaisuus? Odotan innolla seuraavaa, helpompaa jaksoa. Toisaalta odotan ensi kesää ja paria juttua, mitä olen keksinyt sinne (mm. kotimaan matkailua). Olen alkanut myös kypsyttelemään ajatusta siitä, että jäisin opintovapaalle parin jakson ajaksi lukuvuonna 2021-22. Siihen on kuitenkin vielä niin pitkä aika, että en oikein osaa ajatella niin pitkälle. Ihan lähilähitulevaisuudessa odotan huomisaamua, kun meinaan nukkua niin pitkään, kuin huvittaa.

Tämmöisiä. Postauksen kuvat ovat hajanaisia otoksia Rooman reissulta. Näihin olisin ihan jokaiseen kohtaan keksinyt vielä vaikka mitä muuta kirjoitettavaa, mutta koitin tehdä tämän postauksen yhden pysähdyksen taktiikalla ja saada tekstin ulos tänään. Nyt on aika mennä pesemään meikit ja sitten aloittaa pizzan tekeminen. Meillä on aina vakkarireseptit: poika haluaa kinkku-pepperoni -täytteet, mies ja minä syödään vege-pizza, jossa yleensä sipulia, paprikaa, aurinkokuivattua tomaattia, purkkikanttarelleja, kapriksia ja ehkä oliiveja.

Loppukevennyksennä vielä selitys kuvamuodossa siitä, miksi täällä näkyy niin harvoin kuvia musta. Olen ihan tolkuttoman huono kameran edessä; ihan sama ottaako joku muu sen kuvan vai minä itse. Roomassa päätin yksi ilta ottaa klassisen peiliselfien hotellin aulabaarin vessassa. Kun neljännen kuvan kohdalla olin tajunnut, mihin suuntaan pitää katsoa (ja muistanut myös hymyillä), tajusin jälkikäteen, että kuvassa näkyy vessan avonainen ovi vessanpyttyineen... Huoh!

Mahtavaa viikonloppua kaikille! Mitä sulle kuuluu just nyt?