En kyllä ikinä tule myöskään pääsemään Glorian ruoka&viini -lehden viimeisen sivun vähän vastaavaan haastatteluun, jossa eriasteisen kuuluisilta ihmisiltä kysytään kysymyksiä ruokaan liittyen. Mutta, minäpä olen onneksi oman elämäni päätoimittaja ja voin kysyä nuo samat kysymykset itseltäni. Ja samalla haastaa teidät lukijat vastaamaan samoihin kysymyksiin ja levittämään tätä haastetta eteenpäin. Olen lisännyt pari omaa kysymystä ja ottanut myös vapauden vastata paljon pidemmin, kuin mitä lehdessä pääsisi vastaamaan.
Jos avaisit jääkaappini, näkisit ihan tolkuttoman määrän purkkeja ja purnukoita. Tai itse asiassa ne näkisit toisessa jääkapissani; meillä meinaan on kaksi. Toinen on varattu pitkäaikaisten tuotteiden, kuten tahnojen, hillojen, muiden säilykkeiden, maustekastikkeiden yms. säilyttämiseen ja toinen on se normaali, jokapäiväisten asioiden jääkaappi. Molemmat ovat suhteellisen hyvässä järjestyksessä, mutta molemmissa on toki vähän turhan paljon kaikkea. Mitä jääkaapistani löytyy aina, on ykkösmaitoa aamukahviin (mikään muu ei kelpaa!), ainekset salaattiin ja tomaatipyrettä.
Samaan kysymykseen on pakko liittää myös kuivakaappi, joka elättäisi meidän perheen ainakin kolmen kuukauden verran (kyllä, olen laskenut tämän niinä samoina yön pimeinä tunteina, kun suunnittelen vastauksiani Gloria-lehden aakkosiin). Kaapista löytyy pakollisten jauhojen, hiutaleiden, sokereiden sun muiden lisäksi linssejä ja papuja (kuivia ja valmiina purkissa), tomaattimurskaa, mausteita lähes kaikkien maiden keittiöstä, pastoja, riisejä ja tietenkin myös kaikenlaista ihmeellistä, joka on ostettu lomareissulta neljä vuotta sitten ja jonka funktiota kukaan ei enää muista. Mutta hengissä kuulkaa säilytään maailmanlopun ainakin ensimmäisistä kuukausista!
Jos jotain nyt himoitsen, se on kotimaisia mansikoita ja herneenpalkoja. Jos saisin valita, saanko näitä vai suklaata ympäri vuoden, suklaa häviäisi kisan 6-0.
Jos jotain haluan oppia kokkaamaan, se olisi Lähi-Idän alueen ruokia. Niitä on "helppo" tehdä vain lisäämällä oikeita mausteita, mutta olisi ihan mahtava oppia kaikki mahdolliset tahnat, soosit ja uskomattoman monipuoliset kasvisruuat ihan oikealla ja autenttisella tavalla. Afrikka on melko lailla pimeä maanosa ruokien(kin) suhteen mulle, mutta tiedän siellä olevan valtavan paljon kaikkea mielenkiintoista, joten myös se kiinnostaa.
 |
| Kuva ja resepti täältä |
Jos jotain haluan ruuasta opettaa lapselleni, se on kunnioitus ruokaa kohtaan. Kaikesta ei tarvitse pitää, mutta kaikkea pitää maistaa riittävän monta kertaa. Jos edelleenkään ei tykkää, voi jättää syömättä, mutta ruuasta ei koskaan sanota yök. Epäilyttäviä ruokia otetaan lautaselle niin vähän, että maistamisen jälkeen mitään ei tarvitse heittää pois, vaikka ei olisi tykännytkään. Ja se kaikista tärkein vielä uudestaan: koskaan ei sanota yök! (Paitsi lipeäkalasta, mutta ei kerrota tätä lapselle.)
Jos jotain en halua lautaselleni, niin esimerkiksi erilaiset kevyt- ja keinomakeutetut tuotteet. Ruokien suhteen olen aika kaikkiruokainen, mutta kaksi ehdotonta inhokkiani ovat kieli ja lipeäkala. Niitäkin toki syön, jos on pakko. Paitsi lipeäkalaa.
 |
| Kuva ja resepti täältä |
Jos lähtisin ruokamatkalle, lähtisin metsästämään noita Lähi-Idän ja Afrikan makuja. Toisaalta olen niin arka matkustaja, että en tiedä uskaltaisinko lähteä noille alueille ihan oikeasti. Mutta jos pääsisin semmoiselle 100% turvalliselle (ja ötökkävapaalle) matkalle, lähtisin välittömästi.
Jos toisin meille jotain toisesta ruokakulttuurista, toisin iltaruuan myöhäisemmän nauttimisen. En ole koskaan oikein ymmärtänyt, miksi iltaruoka pitää syödä kello viisi. Kaikilla on toki silloin usein kiljunälkä, en sitä tarkoita, mutta jos heti päiväkodin tai koulun jälkeen on tarjolla kunnollinen (ja terveellinen!) välipala, niin lapsi (ja aikuinen) jaksaa ihan hyvin odottaa iltaruokaa seitsemään asti. Tämän vähentäisi perheen ruuanlaittajan stressiä (ja monella myös inhoa) arkiruuan laittoa kohtaan, kun sen saisi tehdä rauhassa.
Toinen kaipaamani asia on ruokailun yhteisöllisyys. Että pöydässä istuttaisi isolla porukalla muulloinkin kuin joulu- ja juhannusaattona ja että kyseessä ei aina tarvitsisi olla joku iso juhla. Pöydässä voi olla myös jotain ihan arkista ruokaa - kuka tahansa tykkäisi lähteä kaverille syömään toisen tekemää makkarakastiketta, ei sen aina tarvitse olla kolmen ruokalajin illallinen!
Jos saisin päättää, niin kotitaloutta opetettaisi myös lukiossa. Uskon ja toivon, että köksän opetus on kehittynyt 80-luvulta huimasti, mutta mulle itselleni yläasteen köksän tunneista on jäänyt mieleen teeleipien tekeminen ja se, että lähes joka kerta ruuan kanssa tehtiin myös joku outo (ja turha) jälkiruoka, kuten esim. kiisseli (jonka funktiota en ole ikinä tajunnut!). Niin joo ja se myös, kun olin ainoa ryhmästä, joka uskalsi (!!!) koskea silakkaan ja osasi myös perata sen ihan paljain käsin. Luokan kiusaajapoika jätti mut silakkatunnin jälkeen rauhaan, koska nolasin sen kaikkien silmissä perkaamalla myös sen silakat ylimielisen varmasti. Taisi muuten olla paras hetki yläasteella toi silakkaepisodi!
Mun mielestä olisi upeaa jos lukiolaisille - nuorille aikuisille, joista osa jo asuu omillaan - olisi tarjolla kotitalouskursseja, joilla tehtäisi ravitsevaa, hyvää ja taloudellista ruokaa. Samalla joku (kröhöm...) bilsan opettaja voisi välillä vierailla tunnilla opettamassa ruuan terveysvaikutuksia, elintarvikemikrobiologiaa ja muita tärkeitä tietoja.
Jos voisin syödä vain yhtä ruokaa loppuelämäni, kuolisin ehkä nälkään, koska en osaisi päättää! Valitsenko juuri tällä hetkellä himoitsemani pitkään haudutetun lihapadan vai paikallisen kahvilan mahtavan tulisen kana-kidneypapusalaatin? Vai ihanan lohturuuan nakkikastikkeen ja perunamuusin? Sushia? Broilerin fileitä, salaattia ja hummusta? Vai olenko järkevä ja päädyn linssikastikkeeseen ja riisiin, koska kanaa ja lihaa ei tule olemaan tarjolla koko loppuelämäni ajan? Viisas 12-vuotias lapseni ratkaisi tämän kysymyksen ilmoittamalla, että tietenkin linssikeittoa! Se on täyttävää, siihen riittää aineksia aina, se on hyvää, vaikka joskus ehkä vähän tylsää, mutta ei kuitenkaan koskaan pahaa. Hatunnosto; tulevaisuus on tässäkin asiassa nuorten!
Jos voisin kutsua illalliselle kenet hyvänsä, olisin tässäkin kohtaa pulassa. Otin vapauden jaotella vastauksen pariin eri kategoriaan.
Jo edesmenneistä rakkaista kutsuisin pöytääni sen isoäidin, jonka ruokia syön tänä päivänäkin, mutta jonka kanssa en koskaan kokannut. Isäni äiti on opettanut isälleni ja sitä kautta myös minulle lukemattoman määrän niitä parhaita arkiruokia. Notkuin kyllä usein hänen keittiössään, mutta koskaan emme jakaneet yhteistä leikkuulautaa (kuten tein toisen isoäitini kanssa). Isäni äidille haluaisin kertoa, kuinka äärettömän paljon kaipaan häntä, hänen tillilihaansa, haukea munakastikkeen kanssa ja joulun jälkiruokaa, jota kukaan ei ymmärtänyt kirjoittaa muistiin ennen hänen poismenoaan. Hänelle kertoisin myös, että jos lapseni olisi ollut tyttö, heillä olisi sama nimi ❤
Historian henkilöistä haluaisin kutsua pöytääni Prinsessa Dianan ja Marie Antoinetten; kaksi prinsessaa, kaksi tarinaa, kaksi elämänkohtaloa. Edelleen elossa olevista on luonnollisesti aivan järkyttävän vaikea valita, vaihtoehtoja on niin järjetön määrä (kelatkaa, millaista olisi illallistaa vaikkapa Mick Jaggerin kanssa!), mutta päätyisin kutsumaan pöytääni Obaman pariskunnan. Ihailen molempia ihan älyttömän paljon. Erityisesti ihailen Michellen vaikutusta lukemattomien koulujen lounastarjontaan, joiden tiedän omasta kokemuksestani olevan ihan kamalaa kuraa! Tarjoaisin heille ihan tavallista kotiruokaa, koska he selvästi ovat asemastaan huolimatta ihan tavallisia ihmisiä. En utelisi, että no millaista siellä huipulla oikein on?, vaan jutustelisin niitä ja näitä ja nauttisin heidän sympaattisesta seurastaan. Saattaisin kuitenkin ehkä jossain välissä pikkaisen udella Michelleltä, miten hän osaa pukeutua niin tolkuttoman tyylikkäästi!
 | |
| Kuva |
 |
| Kuva |
Jos olisin jälkiruoka, olisin ehdottomasti tiramisu. Pehmeä, kerroksellinen, syntisen hyvä ja juuri sopivasti viinaan menevä. (Tirsk.)
 |
| Kuva ja resepti täältä |
Haastan teidät kaikki tähän mukaan!
Haluaisin ihan älyttömän paljon lukea teidän ajatuksianne ruokaan liittyen.
Ja ihan vapaasti saa jättää jonkun kohdan pois ja/tai lisätä tilalle uuden!
Mahtavaa ja maukasta viikonloppua kaikille!
p.s. Muistin juuri, että olen kirjoittanut myös Hyvän olon aakkosista Glorian aakkos-sarjan innoittamana, käy ihmeessä lukemassa! Siihenkin haasteeseen saa tarttua :)
Pahoittelen jo etukäteen Emma, että tästä vastauksesta ei tule sellaista kuin toivoit, mutta tunnet mut ja mun keittiö- & ruokasuhteeni niin hyvin, että tuskin sitä ihmettelet :).
VastaaPoistaHalusin vaan kertoa, että meilläkin on kaksi jääkaappia. Toinen (tuntee nimen ”rippijääkaappi”, joka ostettiin kolhuisena kolmellakympillä kaverilta, kun esikoinen pääsi ripille 11 vuotta sitten) on joulua ja joitain satunnaisia spesiaalitilanteita lukuunottamatta koko muun vuoden tyhjillään ja se toinen (arki)jääkaappi suht tyhjä sekin, ellei vakioihini kuuluvia sinappia, ketsuppia ja muutamaa (parhaat päivänsä nähnyttä) säilykepurkkia lasketa. Ei vaan kertakaikkiaan tule enää näin kahden ihmisen taloudessa ruokaan panostettua, vaikka nyt jos koska olis aikaa.
Ehkä toinen juttu, jos miestä kiinnostais ruoka (sen laitosta puhumattakaan) edes vähän, mutta kun tykkää kaikkein eniten leivästä ja riisipuurosta, niin siinä ei paljon jää mielikuvutekselle sijaa.
Ja mitä yläasteen köksäntunteihin tulee, niin mieleen on parhaiten jäänyt se, kun pari luokan vilkkainta poikaa olivat jo pitkään onnistuneet opettajan huomaamatta keittelemään koulun (oli sellainen vanha puukoulu) vintillä kiljua ennenkuin jäivät kiinni :D. Joten arvaat varmaan, että arvostan korkealle kaikkea mitä ruuasta kirjoitat ja jonain päivänä toivon lukevani sen myös Glorian Koti&Viinistä :). Voin sitten nostaa viinilasini ja rintaa röyhistäen kertoa olevani melkein sukua Enmalle <3
Ei kun siis ruoka&viini (hik 😁)
PoistaNoi meidän jääkaapit on kyllä kieltämättä melko koomiset, varsinkin siihen nähden, että perheen koko on kolme :) Pyrin aina kurkkaamaan ihmisten jääkaappiin, enkä ole koskaan nähnyt tuollaista varastoa kenelläkään! Olen varmaan kärsinyt edellisessä elämässäni (jos siis semmoiseen uskoisin) nälkää ja kurjuutta, kun mun pitää tuolla tavalla varautua (sama juttu pätee meidän kuiva-ainevarastoon). Selittelen tätä hamstraushimoani sillä, että meiltä on niin pitkä matka lähimpään kauppaan, joten "piipahdanpa hakemaan lähikaupasta sinappia" on aika mahdoton tehtävä akuutin sinapintarpeen iskiessä. Ja toisaalta mulla löytyy aina tarvikkeet pariinkin erilaiseen ruokaan niin, että kauppaan ei edes tarvitse lähteä. Aikaisemmin toi "varastojääkaappi" oli ihan tolkuton hävikkiruuan säilöntäpaikka, mutta nyt kun olen ostanut sinne siisit muovikorit, joilla jokaisella on oma tehtävänsä, niin vajaita homehtuneita pestopurkkeja löytyy enää aika harvoin. APUA, tajusin just, että mä kuulostan kyllä ihan joltain oman elämänsä Martta-kerholaiselta... :D
PoistaRepesin niin totaalisesti tosta kiljutarinasta :D :D :D Tuli heti mieleen, minkälainen wilmaviesti tosta lähtisi kotiin nykyjään: se löytyisi vaaleanpunaisella koodilla, joka tarkoittaa "Huomio!" ja lisämerkintänä olisi "poistettu kotitalousryhmästä kiljun keittelemisen johdosta". Toisaalta veikkaan, että tosta kiljun keittämisestä oli pojille paljon enemmän hyötyä jatkoelämän kannalta, kuin sen tyhmän kiisselin valmistamisella :D
Voi kun olen iloinen, että jätit puumerkin blogiini, niin minäkin löysin tänne. :-) Sen mitä kerkesin tällä istumalla lueskella, niin sinulla tuntuu olevan sellainen hilpeä ote elämään, josta tykkään kovasti. <3 Tällaisia aarteita löytää harvoin. :-)
VastaaPoistaKunnioitus ruokaa kohtaan on muuten sellainen juttu, että monet aikuisetkin unohtavat sen joskus. Ruokaa pidetään itsestäänselvyytenä ja nirsoillaan milloin minkäkin suhteen. Kaikesta ei toki tarvitse (eikä voikaan) pitää, mutta pitäisi aina muistaa iloita siitä, että pöydässä on ruokaa – jopa niin paljon, että siitä voi jopa nirsoillakin. :-D
Ja minustakin on aivan järkyttävää, miten aikaisin Suomessa syödään iltaruoka. Todella hyvä oivallus, että siinä viiden aikaan voisi syödä välipalan, ja varsinaisen ruoan voisi siirtää myöhemmäksi. Sun pitäisi nyt ruveta ihan markkinoimaan tätä ajatusta. :-) Miten kukaan ei ole tätä ennen keksinyt? Meillä on ukkelin kanssa varsin ei-suomalaiset ruokailuajat, ja me syödään iltaruoka siinä puoli kahdeksan, kahdeksan maissa, ja sen on mulle just sopiva aika. Mä en kestäisi viiden aikaan syödyn iltaruoan voimilla loppuiltaa enkä varsinkaan yötä, vaan pitäisi varmaan herätä yölläkin syömään ns. välipalaa. :-)
Ihanaa viikonloppua siulle ja elämäsi miehille! <3
Kiva, että tulit käymään ja toivottavasti tulet uudestaankin :) Kiitos kehuista (aarre-sana nostatti jopa kevyen punan poskille) <3
PoistaTuo kello viiden iltaruoka on aika monessa lapsiperheessä sikäli välttämätön aika, että lasten harrastukset ovat usein vasta iltaisin ja silloin on toki pakko syödä ennen niitä. Kyllä meilläkin kahtena päivänä viikossa lämmitetään mikrossa viikonloppuna valmiiksi tehtyä ruokaa siinä viiden aikoihin, ennen kuin lähdetään ajamaan harrastuksiin. Islannin malli lasten harrastusten suhteen olisi tämän(kin) takia aivan loistava juttu myös täällä Suomessa! Mutta monessa perheessä tuo kello viiden ruoka on, vaikka harrastuksia ei olisikaan. Jos se on ollut tapa tähän asti, niin siitä on varmaan tosi vaikea siirtyä - ainakaan ihan heittämällä - myöhäisempään ruokailuaikaan. Meillä lapsi on kasvanut niin, että suurin osa iltaruuista syödään myöhemmin ja oppinut tälle tavalle siis jo ihan pienestä pitäen. Vaikka mulla on opettajana usein lyhyemmät päivät kuin "tavallisilla" (heh) ihmisillä, niin en silti jaksaisi ja usein edes ehtisikään vääntää sapuskaa kello viideksi. Hermohan siinä menee ja silloin ruuanlaitto ei ole kivaa!
Ja ihan totta myös toi iltapalajuttu. Mä en syö oikeastaan koskaan iltapalaa just tuon myöhäisemmän ruuan takia. Suklaata tai viiniä ei vissiin lasketa iltapalaksi...?
Kiitos viikonlopuntoivotteluista ja samoin sinne myös <3
Kiva haaste :) Meidän jääkaappi on muuttunut aika tyhjäksi sen jälkeen kun nuorimies muutti omilleen. Kuivakaappi sen sijaan on täydentynyt entisestään.
VastaaPoistaMarjat on kyllä ihan parasta maailmassa ja sen vuoksi aloitan arkiaamut mansikoilla. Joten mullakin kesäherkut voittavat myös suklaan 6-0. Vaikka toisaalta sun jälkiruoka on täydellinen, sekä kuva että teksti tirskahduksineen :D
Hauskaa sunnuntain jatkoa sinulle!
Pahoittelut, että vastaamisessa on kestänyt, alkuviikko on ollut melkoista härdelliä... Moni kertoo just tuosta, että jääkaappi tyhjenee kummasti, kun perhekoko pienenee. Meilläkin saattaa toki niin aikanaan käydä, mutta toisaalta mun hamsteriluonne ja kokkausharrastus ovat pääsyyt, joiden takia jääkaappi pursuaa, joten voi olla, että tarvitsemme kaksi jääkaappia ikuisesti :)
PoistaMulla myös mansikoita lähes joka aamu, joko smoothiessa tai/ja jugurtin päällä. Pakastetut vaan eivät ole yhtään niin ihania, kuin ne kesän tuoreet kotimaiset, joita meillä menee noin litra päivässä läpi koko mansikkakauden. Sitä odotellessa!
Kiva, että tykkäsit haasteesta. Tartu ihmeessä siihen itsekin, olisi kiva kuulla sun ajatuksia ruuasta.
Ihanaa loppuviikon odottelua <3
Ei haittaa, mullakin voi mennä välillä pitkään, ennenkuin pääsen kommentoimaan takaisin. Työt vie välillä niin mehut, että vasta viikonloppuisin pääsen/kykenen koneelle.
PoistaKesällä mansikoita menee kyllä aika hurjat määrät. Käyn usein miehen ja kavereiden kanssa keräämässä mansikoita maalta. Päivä toisensa jälkeen kerätään ja syödään yhtä mittaa. On oikeastaan aika ihme, että vatsa kestää sen kaiken määrän, heh heh. Onneksi en ole allerginen tälle herkulle :)
Täällä yksi kiisseleillä lapsena kyllästetty tapaus :D Koulussa oli ala-asteella usein ruokana puuroa ja kiisseliä. Sitten oli tietty jälkkärinäkin kiisseliä (eri päivinä sentään). Sitä oli kotona ja mummoloissa. Joka paikassa kiisseliä, myös siellä köksän tunnilla! Aikuisena oon tainnut yhden kerran tehdä kiisseliä ja se riitti. Sitä paitsi en osaa sekoittaa niitä samperin perunajauhoja ilman, että ne paakkuuntuvat...
VastaaPoistaTää oli kiva haaste ja musta on jotenkin inspiroivaa, että suhtaudut ruokaan niin rakkaudella. Mä kammoan koko aihetta juurikin sen kiireisyyden ja arkisuuden takia. Usein kyllä helpottaisi, jos söisi vain välipalan silloin töistä tultua, mutta lapsille se taas tarkoittaisi kahta välipalaa iltapäivän mittaan. Ekan he syövät koulun jälkeen (jos muistavat) ja viideltä kaikilla on jo sen verran iso nälkä, että lämmin ruoka on siinä kohtaa järkevin. Ja se toisaalta vapauttaa illan muulle kuin hellan ääressä olemiselle (mitä siis inhoan yli kaiken, enkä halua uhrata siihen enempää aikaa kuin on pakko).
Tuoreet marjat on maailman parhaimpia ja niitä söisin minäkin mielellään ympäri vuoden. En tosin silti onnistuisi luopumaan suklaastakaan :D
Ihanaa alkanutta viikkoa Emma <3
Mä ymmärrän tosi hyvin ton kahden välipalan ongelman! Siksi meilläkin on se noin kello viiden ruoka niinä päivinä, kun on joku harrastus tai muu iltameno ja siksi yritän aina tehdä ne ruuan valmiiksi sunnuntaina, koska mulla ei riitä aika eikä hermo siihen kiireiseen ruuanlaittoon. Muina iltoina syödään yleensä vähän myöhemmin, siihen lapsi on tottunut. Mutta ymmärrän kyllä tuonkin, että haluat itse päästä pois sieltä hellan ääreltä mahdollisimman pian :)
PoistaKiva että tykkäsitä tästä, tartu Tuula ihmeessa haasteeseen ja kirjoita oma juttu tästä! Olisi superkiva lukea sun ajatuksia näihin kysymyksiin.
Kyllä se suklaasta luopuminen kieltämättä tiukkaa tekisi... ihan parasta tietenkin olisi, jos voisi syödä ympäri vuoden sekä mansikoita että suklaata, se on meinaan ihan paras yhdistelmä :)
Ihanaa keskiviikkoa ja pitkän viikon odottelua Tuula <3
Siis pitkän viikonLOPUN odottelua :)
Poista