PERJANTAIPÖLINÄHAASTE

Perjantai taas ja pölinöiden aika, mutta tällä kertaa haasteen muodossa. Olen lupaillut paria hyvää kasvisruokareseptiä jo pariin otteeseen, mutta tänään ei ruokabloggaaminen nappaa. Sadun blogissa oli tosi kiva haaste (pitkästä aikaa, tuntuu että blogihaasteet ovat vähentyneet tosi paljon?), johon päätin tarttua. Juuri sopivaa rentouttavaa ja aivot nollaavaa kivaa kirjoittamista tälle illalle; syysloma alkoi tänään ja yhtään anteeksipyytelemättä totean, että oli jo aikakin ja viikon breikille on kyllä todellinen tarve tällä hetkellä. 

Sisäinen kielipoliisini muuten herää joka kerta, kun taivutan nimeä Satu! Mun mielestä sanotaan ehdottomasti "Sadun blogissa" eikä "Satun blogissa", kuten useammin ja useammin taivutusmuotoa näkee käytettävän. Kielitoimisto käsittääkseni hyväksyy molemmat muodot, mutta minä taivutan sen hamaan tappiin asti "Sadun" 😂 Mitä Satu itse (tai muut Sadut) on mieltä asiasta?

Noh, tästä tuikitärkeästä yksityiskohdasta päästyäni, käyn haasteen kimppuun.

Asioita, joista et koskaan kirjoittaisi blogissasi?

Läheisten, ystävien, kavereiden, tuttavien, opiskelijoiden – ylipäätään muiden ihmisten – henkilökohtaisista asioista. Parisuhteestani olen jonkin verran kirjoittanut täällä, mutta sen tarkat yksityiskohdat ja sisältö eivät kuuluu kellekään muille, kuin meille kahdelle. Aika paljon ja avoimesti olen vuosien varrella kirjoittanut henkilökohtaisia asioita tänne, mutta kyllä se ihan sisin minä on vain omaa tietoani.

Pyrin myös pitämään politiikan ja monet vahvasti tunteita herättävät aiheet minimissään. Minulla on hyvin voimakkaita mielipiteitä monista asioista (esim. rokotevastaisuus, ilmastonmuutosdenialismi jne.), joihin tarttuisin mielelläni, mutta en toisaalta halua loukata ketään niihin liittyvillä kommenteillani. On olemassa kantaa ottavia blogeja ja keskustelevia blogeja, mutta tykkään pitää oman blogini enemmän semmoisena vähän hömppäblogina.

Missä pihistelet/säästät?

Olen hyvin onnekkaassa elämäntilanteessa sen suhteen, että mulla ei ole välttämätöntä pakkoa pihistellä tai säästää ihan kauheasti. Olemme keskiluokkaan kuuluva, ihan hyvin tienaava pariskunta ja pystymme hankkimaan esim. uuden jääkaapin, jos vanha menee rikki tai puolen vuoden säästämisellä lähtemään viikon ulkomaan reissuun. Tästä kyllä kuuluu kiitos miehelleni, joka oikeasti pihistelee ja säästää ihan eri tavalla, kuin minä.

Sen olen kuitenkin lähivuosina huomannut, että pihistelen ja säästän enemmän ja enemmän – johtuu varmaan osittain mieheni antamasta hyvästä mallista, mutta myös siitä, että pysähdyn nykyjään joka kerta miettimään ”tarvitsenko tätä oikeasti”. Aika iso ero on 53-vuotiaan Emman rahankäytössä verrattuna 33-vuotiaaseen Emmaan. En enää osta muuta kuin sitä, mitä oikeasti tarvitsen sillä hetkellä.

Missä et pihistele/säästä?

Paitsi että kumoan heti tuon äskeisen kohdan viimeisen lauseen. Ostan esim. kirjoja edelleen ihan liikaa ja joskus (lue: aika usein) uusia astioita tai uuden käsilaukun (mun ”naisellinen heikkous”), vaikka niille ei olisi mitään tarvetta. Nykyjään kuitenkin harkitsen vähän pidempään (lue: 10 minuuttia…), kuin aikaisemmin.

Lapsen vaatteet, kengät ja muut tarvittavat pystyn onneksi ostamaan pihistelemättä. Tätä helpottaa se, että teini ei ole kauhean vaativa eli häntä ei kiinnosta merkkivaatteet tai muut trendijutut. Ainoa lapseni on kuitenkin se, jolle hankin pihistelemättä kaiken sen, mitä hän tarvitsee.

Ruokakaupassa en myöskään pihistele, paitsi nyt kyllä viime kuukausina olen alkanut kiinnittämään huomiota ruuan hinnan nousuun ja vähän myös miettimään sitä, voisiko tuotteen korvata jollain edullisemmalla tai ehkä jättää vaikka tällä kertaa ostamatta.

Lempikotityösi?

Tarvitseeko edes kysyä? Kokkaaminen tietenkin 💛 Pyykkääminen on mun mielestä myös ihan kivaa hommaa (tai no kivaa ja kivaa, mutta ei herätä mussa tunteita suuntaan tai toiseen). Paitsi että en silitä muulloin kuin ihan pakon edessä. Tavaroiden järjestely päivittäin paikoilleen ja keittiön siivoaminen illalla ennen nukkumaan menemistä kuuluu rutiineihin, mutta en sitä ehkä nimeäisi lempikotityöksi; pointti on se, että tykkään aamulla keittiöön mennessä siitä, että siellä ei ole edellisen päivän tiskejä ja muita sotkuja.

Inhokkikotityösi? 

Haha, kaikki muut, kuin edellä mainitut. Inhoan kaikkea siivoamista yli kaiken. Johtuu varmaan osittain siitä, että oma äitini oli (ja on edelleen) ihan järkyttävä siivoamisneurootikko, mikä on jättänyt muhun vahvan inhon siivoamista kohtaan. Olen kuitenkin (just niin kuin äitini…) myös semmoinen, että en kuitenkaan anna muiden tehdä sitä, koska ”eivät kuitenkaan osaa”… Haluaisin palkata siivoojan käymään kerran kuussa, mutta sama – kukaan muu ei sitä saa tehdä, kuin minä, koska ”ei kuitenkaan osaa”… Huoh, tässä on työsarkaa kehittää itseäni. Sitä odotellessa elämme kodissa, jossa on tavarat (suht) järjestyksessä, mutta aika usein pölyä vähän kaikkialla.

Vanhin omistamasi esine?

Mulla on tosi paljon vanhoja esineitä; isovanhemmilta perittyjä huonekaluja, vanhemmilta saatuja ja itse ostamia vanhoja astioita, toiselta isoäidiltä perityt helmet… en ole varma, mikä niistä on vanhin. Rakastan kaikkia vanhoja esineitä, mutta kyllä meillä esim. kotona on vanhat ja uudet (Ikean) huonekalut iloisessa sekamelskassa keskenään. 

Eniten käyttämäsi puhelinapplikaatiot (TOP5)?

Buumeri täällä hei, pitää ensin ihan varmistaa, mitä tarkoittaa puhelinapplikaatio. No WhatsApp, Insta, Facebook… ööh, en keksi enempää.

Käytätkö vitamiineja? Jos, niin mitä?

D-vitamiinia syön elokuusta kesäkuulle, 100 mikrogrammaa päivässä (tästä annostuksestahan on pari eri koulukuntaa, mutta olen mittauttanut arvoni pariinkin kertaan ja tuo 100 on mulle just sopiva). Muita vitamiineja syön aika harvakseltaan, koska haluan saada tarvittavat vitskut syömällä monipuolista ja terveellistä ruokaa, en ottamalla niitä pillerimuodossa (mikä sekin on siis ihan okei).

Työ, jota et voisi koskaan tehdä?

Olen tehnyt todella montaa erilaista työtä elämäni aikana; ulkotöistä (Suomenlinnan hoitokunnalla) geenitutkimukseen ja kaikkea mahdollista siinä välillä. Kaikki työ on mielestäni arvokasta, mutta itselleni tappavaa olisi klo 8–16 toimistotyö, jossa en saisi olla ihmisten kanssa tekemisissä ja jossa työtehtävät toistuisivat rutiininomaisina päivästä toiseen. Opettajan työ on tämän takia mulle ihan paras 💙

Mitä piirteitä arvostat toisessa ihmisessä? 

Rehellisyyttä, rehellisyyttä ja rehellisyyttä.

Mitä sinulla on aina jääkaapissasi?

Pitäisi kysyä ennemminkin, mitä mulla EI ole jääkaapissa. Meillä on kolmen hengen talous ja kaksi jääkaappia, jotka ovat täynnä päivittäisruoka-aineiden lisäksi lukemattomia purkkeja ja tuubeja erilaisia maustetahnoja, säilykkeitä ja myös hmmmmm…. kaikenlaisia epämääräisiä purkkeja, jotka on avattu, mutta kukaan ei tiedä milloin ja siksi kukaan ei myöskään uskalla avata niitä enää uudestaan. (Note to myself: käy jääkaappien sisältö läpi syyslomalla!)

Kaunein näkemäsi paikka?

Mietin tätä pitkään, mutta en osannut päättää. Koko ajan mieleen putkahti kaikkien hienojen paikkojen sijaan kuva synnytyssalista, jossa ensin ilokaasupöhinnöissäni ja aika nopeasti epiduraalipuudutuksissani ähelsin tuon nykyjään yli 180 cm pitkän lapsen ulos itsestäni. Elämäni tärkein ja sen takia kaunein paikka.

Mistä pidät itsessäsi?

Siitä, että pidän itsestäni. 53-vuotias Emma ei enää kauheasti mieti, mikä asia minussa on hyvä, vaan keskittyy siihen, että olen hyvä just tällaisena, kuin olen.

Mistä taas et pidä itsessäsi?

Jahkailutaipumksestani ja saamattomuudesta. ”Teen sen sitten huomenna” on rasittava piirre mussa. Mutta katso edellistä; tämänkin kanssa olen aika sinut nykyjään.

Harrastus, jonka haluaisit aloittaa?

En ole koskaan ollut minkään asian harrastaja. Siis niin, että "aloitin tämän 12-vuotiaana ja harrastan sitä edelleen". Enkä edes halua olla minkään asian harrastaja nykyjään (katso kohta ”Mistä pidät itsessäsi”). Harrastan ruuan laittoa ja lukemista säännöllisesti, uimista ja joogantapaista epäsäännöllisesti.  

Kuvaile kotiasi kolmella sanalla.

Miehen tekemä, meidän näköisemme, rakas.

Mitä tekisit, jos voittaisit lotossa 10 miljoonaa?

Tällä ajatuksella on varmaan kaikki leikitelleet joskus iltaisin, kun ei saa unta. Olen tullut siihen tulokseen, että 10 miljoonaa ei riittäisi kaikkeen siihen, mitä sillä haluaisin tehdä, joten ihan hyvä, että en harrasta lottoamista. Pitäisi viimeistellä talon ja pihan jutut, ostaa kalliosaari Suomenlahdelta ja vene, jolla pääsee sinne. Molemmille uudet autot. Maksaa velat pois ja antaa kaikille läheisille rahaa sillä tavalla, ettei kukaan joutuisi maksamaan ylimääräisiä veroja. Ostaa lapselle asunto ja ehkä meille vanhuksille myös, johon muuttaa sitten, kun ei jakseta enää ylläpitää omakotitaloa. Sijoittaa sillä tavalla, että osa rahoista poikisi niin, että tuottoakin tulisi. Ja ihan sairaan monta muutakin juttua – ei niin, ettenkö haluaisi 10 miljoonaa, muta kyllä sen kanssa aika paljon säätämistä olisi!

Lempiherkkusi?

Määrittele herkku! Tiramisu. Italialainen punaviini. Kaikki hyvä ruoka, en ole niinkään karkkien perään, vaikka niitä kyllä välillä syönkin ja ihan hyvällä omallatunnolla.

Mitä et osaa tehdä ilman apua?

Elin niin monta vuotta aikuisiällä yksin, että opettelin tekemään kaikki ns. ”miesten työt”, koska en halunnut olla riippuvainen miespuolisista ystävistä, isästä tai veljestä. Nautin nykyjään siitä, että voin kuitenkin heittäytyä avuttomaksi naiseksi ihan kaikessa, missä vain haluan, koska mun mies osaa tehdä ihan kaiken.

Mieleesi jäänyt YouTube-video?

Haha – tänään viimeisellä tunnilla ennen lomaa katsottu ”Prisma Studio: Kakkahakkeri - kuinka ottaa suolistobakteerit haltuun?”

Lempihedelmäsi?

Oikeastaan kaikki hedelmät, rakastan hedelmiä. Jos pitää valita yksi ylitse muiden, se on banaani. Ei niinkään, että tykkäisin mausta eniten, mutta kuinka kätevä ja hyvä välipala se onkaan. Jos joskus matkustaisin tropiikkiin (en usko, että tulee tapahtumaan), rakastaisin varmasti tuoreita mangoja.

Mitä kaipaisit enemmän elämääsi tällä hetkellä?

Tätä mietin pisimpään tässä kirjoitellessa. Ja ihan rehellisesti tulin siihen tulokseen, että kaikki on niin tasapainossa tällä hetkellä, että en osaa vastata tähän.

Horoskooppimerkkisi ja nouseva merkkisi?

Oinas ja nousevasta merkistä ei ole tietoakaan. En edes tiedä, mitä se tarkoittaa.

Mikä rästiin jäänyt asia sinun pitäisi tehdä, mutta et millään viitsisi?

Kello on kohta seitsemän illalla ja jos nyt alkaisin luetteloimaan ja kirjoittamaan näitä, siihen menisi niin pitkä aika, että pääsisin loppuun vasta maanantain puolella! (katso kohta ”Mistä taas et pidä itsessäsi?”)

Tärkein asia, jonka olet oppinut elämäsi aikana?

Arvosta itseäsi sellaisena, kuin olet. Hyväksy puutteesi, mutta muista myös ylistää ja kehua itseäsi.

Rakkaus on tärkein asia elämässä. Rakkaus itseäsi kohtaan, sen jälkeen osaat rakastaa vilpittömäsi myös muita.

Opettele nauramaan itsellesi. Kaikki mokaa aina, ei se ole niin vakavaa. Naura aina, kun se on mahdollista!

Kunnioita itseäsi ja tunteitasi. Jos ”sisäinen ääni” sanoo, että ”tämä ei ole hyvä juttu”, kuuntele sitä.

Hae apua silloin, jos tuntuu siltä, ettet pärjää itse.

Hyväksy se, että elämä ei ole aina helppoa ja pinkkiä hattaraa. Vaikeudet ovat osa elämää.

Naura! Ups, sanoin tämän jo kerran tätä ennen – sanon vielä kolmannen kerran: naura aina, kun mahdollista!

 Mahtavaa viikonloppua kaikille (ja syyslomaa niille, joille sitä on tiedossa) 💜💜💜

 

PERJANTAIPÖLINÄT PITKÄSTÄ AIKAA

No juu, pitkästä aikaa tosiaan... mielestäni kirjoitin edellisen postauksen ihan vähän aikaa sitten, mutta se onkin näköjään kirjoitettu heinäkuussa. Niin se aika kuluu, kun on kivaa! Eli lukuvuoden aloitus, taas kerran, on ollut täyttä härdelliä ja haipakkaa. En nyt aloita sitä samaa, joka vuosi toistuvaa kuvausta siitä, kuinka kesän jälkeen koulun alun hektisyys yllättää, koska saman jutun voi käydä lukemassa blogista uudestaan ja uudestaan aina elo- tai syyskuun kieppeillä. Sen verran kuitenkin tähän aiheeseen kommentoin, että tämän vuoden aloitus on ollut kiireisempi ja hektisempi, kuin naismuistiin (ehkä ikinä!); paljon kursseja (perus), abikurssi (perus), yo-kokeiden korjaaminen samaan aikaan, kuin ekan jakson kurssien kokeiden korjaaminen (perus), mutta tänä vuonna lisätohinaa on tuottanut se, että olen pitkästä aikaa mukana ja/tai vastuussa ihan älyttömän monessa projektissa, tiimissä ja koulutuksessa. Kaikkiin siis vapaaehtoisesti ilmoittautuneena (koska korona-ajan jälkeen ihanaa, että on kaikenlaista), mutta kun kaikkien kivojen juttujen aloitus sattuu tietenkin myös tähän ensimmäiseen jaksoon kaikkien noiden perustöiden lisäksi, niin täytyy myöntää, että kalenterimerkintöjä on ollut enemmän, kuin ikinä. Kivaa on kuitenkin ollut, eli vaikka stressitaso korkealla, niin kuitenkin siellä positiivisen puolella!

Blogi on pyörinyt mielessä melkein päivittäin, kuten myös kaikkien muiden blogit, joihin haluaisin käydä kommentoimassa, mutta kun aikaa ei vaan yksinkertaisesti ole ollut (enkä vieläkään ole keksinyt, miten kommentoinnin voisi tehdä kännykän kautta), olen ollut hiljaa niin täällä, kuin muissakin blogeissa. Jos joku teistä on närkästynyt - joo tiedän, että ei kukaan niin ajattele 💚 - niin ehkäpä nämä alla olevat kertovat kuvat kertovat siitä tilasta, missä oma arki tällä hetkellä seilaa. Työt hoituu (ja yllättävää kyllä, koko ajan paremmalla innostuksella myös ruuan laittaminen), mutta koti, piha ja terassi ovat ihan retuperällä. Sisältä en edes kehtaa ottaa kuvaa, sen verran räjähtänyt meidän koti on tällä hetkellä, mutta pystytte ehkä näkemään mielessänne kokonaistilanteen, kun katsotte seuraavia kuvia 😂😂😂

Myös Pariisin matkan suunnittelu on täysin vaiheessa ja pakko myöntää, että nyt alkaa jo iskeä pieni paniikki. Päätin jo vuosia sitten, että ennen, kuin lapsi lähtee omilleen, vien (tai viemme) hänet Euroopan suurkaupunkeihin, koska pidän niihin tutustumista todella tärkeänä asiana koko länsimaisen kulttuurihistorian omaksumisen ja ymmärtämisen näkökulmasta. Rooma on jo plakkarissa ja nyt teini sai minulta Kriparilahjaksi Pariisin matkan (sai valita, mennäänkö Lontooseen vai Pariisiin - itse olisin kyllä halunnut Lontooseen, mutta teinin lahja, teinin päätös eli Pariisi) ja sinne on tarkoitus mennä syyslomalla eli aika tasan tarkkaan kuukauden kuluttua. Ihana juttu, mutta pieni paniikki tosiaan; en ole vielä tehnyt lentovarauksia (luulin, että kaikenlaisten Finnairin "nyt halvat lennot Eurooppaan"  -kampanjoiden kautta saan meille lennot halvalla... no ei todellakaan), en ole varannut hotellia (koska Pariisissa on noin miljoona hotellia, enkä a) jaksa kahlata niitä kaikkia läpi ja b) päättää, minkä valitsen). Lisäksi rahaa kassassa on tällä hetkellä vielä vähän liian vähän, mutta onneksi mies (joka ei lähde mukaan) lupasi osallistua kustannuksiin. Nyt on pakko ruveta tekemään päätöksiä: lennot ja hotelli omatoimisesti vai matkatoimiston kautta kaupunkilomapaketti? Ennen, kuin teen lopullisia päätöksiä, kysynkin teiltä blogin lukijoilta, onko kellään vinkkiä kivasta, hyvätasoisesta ja järkevän hintaisesta (juu tiedän, aika mahdoton yhtälö...) hotellista Eiffel-tornin läheltä (kävelymatkan/piipahduksen päässä). Tiedän kyllä kokemuksesta, että kyseinen kaupunginosa on suht tylsä, mutta koska teini on ilmoittanut, että hän haluaa hengata tornin ympäristössä päivittäin, menemme hänen toiveidensa mukaan. Eli kommenttikenttään saa laittaa suosituksia kivoista hotelleista tuolta alueelta! Kiitos jo etukäteen, jos sellaisia löytyy 💛

Jooga- ja uintihommelit on lähteneet hyvin käyntiin eli hissukseen, kuten oli tarkoituskin. Niistä on tarkoitus kirjoittaa ihan oma postauksensa (toivottavasti) lähiaikoina eli ei niistä tässä vaiheessa enempää. Muuta kuin se, että olen kokenut joogan puolella "valaistumisen", mikä sanana kuulostaa joltain hörhöily-hommalta, mutta kyse on ihan vaan siitä, että olen tajunnut sen, että joogaa voi tehdä just niin kuin itse huvittaa. Mutta näistä tosiaan sitten myöhemmin.

Meillä, kuten varmaan aika monella muullakin, on arjen päällimmäisenä ajatuksena päällä sähkökriisipaniikki ja säästäminen mm. ruokakuluissa. Olemme onnekkaassa tilanteessa sähkön suhteen eli tämänhetkinen sopimuksemme päättyy vasta ensi kesänä. Sen lisäksi meillä sähkön kulutusta vähentää kaasuliesi ja se, että olemme tosi nopeita suihkussa kävijöitä. Itse asiassa mies käy suihkussa kotona vain kerran viikossa perjantaisaunan yhteydessä, muina päivinä aina työpaikalla työpäivän päätteeksi. Minua pihimpänä tyypinä hän kuitenkin miettii energia-asioita tällä hetkellä tosi tarkkaan ja on alkanut suunnittelemaan puusaunan rakentamista (itse rakennus on jo olemassa tuolla pihan perällä). Meillä on varaava takka, jota olemme lämmittäneet talvisin päivittäin koko sen ajan, kun olemme asuneet täällä, mutta takan yhteydessä oleva puuliesi (ja siinä oleva leivinuuni) on ollut tähän syksyyn mennessä käytössä vain kerran (silloin, kun sen toimivuus testattiin muurauksen jälkeen), koska - kröhöm - eräs nimeltä mainitsematon naishenkilö on käyttänyt sitä laskutasona erinäisille purkeille, purnukoille ja sun muulle sälälle. Nyt hella on raivattu paljaaksi ja mies polttaa siinä pienen pesällisen joka aamu. On kyllä tosi kiva se lämpö aamuisin ja on ollut kiva huomata, että se on vaikuttanut myös siihen, että ilmalämpöpumpun asteita ei vielä ole tarvinnut nostaa kesän jälkeen ylemmäs.

Hauskaa on ollut seurata miehen Y-kromosomin aktivoitumista tämän sähköpaniikin myötä: hän on kaiken muun lisäksi hankkinut puhelimeensa myös lämpökameran ja mittailee nyt nurkkia, ulko-ovien karmeja ja kaikkea muutakin sen kanssa. Alla olevista kuvista ensimmäinen on kaikista mielenkiintoisin, ns. haamukuva: kuvassa ei ole kaksi ihmistä, vaan heidän jättämät lämpöjäljet sänkyyn. Sen verran fyysikko minäkin olen (vaikka en fysiikasta muuten tajua mitään), että tuo kuva oli mun mielestä ihan sairaan hauska!

Minä osallistun säästötalkoisiin huolehtimalla siitä, että ruokakulut pysyvät minimissään ja mikäs sen parempi keino saada niitä alenemaan, kuin tehdä kasvisruokaa mahdollisimman usein. Ja kuten olen moneen kertaan maininnut jo aikaisemminkin, en kauheasti välitä erilaisista lihankorvikkeista - varsinkaan nyt näinä aikoina, kun ruuan hinta nousee koko ajan. Teen siis edelleen pääsääntöisesti kaiken kasvisruuan linsseistä ja pavuista. Tähän väliin pakko kertoa myös (lyhyesti ja tiivistettynä) muutaman tieteellisen artikkelin tuoma tieto: vähitellen alkaa kertymään faktaa siitä, että niiden lihankorvikkeiden (koska kuitenkin kaikki ovat prosessoituja tuotteita) sisältämät stabilointi- ja emulgointiaineet häiritsevät ihmisen suolistomikrobien toimintaa. Niillä mikrobeilla on todella iso merkitys ihmisen hyvinvoinnille - niin fyysiselle, kuin myös henkisellekin (mikä on ihan mind blowing -juttua), joten itse vältän niiden käyttöä. Voisin jatkaa suolistomikrobeista vaikka miten pitkään, mutta ehkä ei nyt tällä kertaa, koska tämä perjantaipölinä olisi hyvä saada loppuun vielä tämän perjantain puolella 😂

Eli tämä jäi nyt ihan kesken, pölistävää olisi ollut vaikka kuinka paljon. Olin mm. ajatellut kirjoittavani tähän postaukseen noiden kahden uuden aivan ihanan kasvisreseptin ohjeen, mutta nyt kyllä on niin, että ne jäävät odottamaan seuraavaa postausta, koska tänäänkin piti syödä ja nukkumaan on mentävä ajoissa, koska huomenna tiedossa bilsan abien kokeiden korjaamista ja muutaman mantsan yo-vastauksen korjaaminen. 

Olen ollut niin pitkään täältä taas pois, että en ole edes varma, lukeeko kukaan edes näitä pölinöitä... 

Jos lukee - mitä teille kuuluu? Ja löytyykö teiltä niitä Pariisin hotellivinkkejä?

Ihanaa viikonloppua kaikille! 💛💜💚💛💙 

Edit: Pariisin reissu on nyt buukattu, joten hotellivinkkejä en enää tarvitse, mutta mielelläni otan vastaan muita Pariisiin liittyviä vinkkejä (kivoja ravintoloita, kauppoja tms.)

IHAN ÖVERIT

Kuljen päivittäin monta kertaa tuon kulhon ohi ja mietin joka kerta, mihin ihmeeseen saan sen mahtumaan. Mielessä käy myös joka kerta kysymys siitä, miten ihmeessä menin ja ostin tuon Ischialla yhdestä keramiikkakaupasta - noin överi kaikilla tavoin!? Siinä se nyt kuitenkin jököttää kaapin päällä (ei siis lattialla, kuten tuossa toisessa kuvassa) aterimineen ja odottaa sijoituspaikkaa ja sitä, että sitä joskus mahdollisesti myös käytetään. Palaan sen tarinaan myöhemmin, mutta aloitan sillä, koska se symboloi tällä hetkellä tätä kesää 2022 - ihan täydet överit, niin hyvässä, kuin pahassakin.

 

Kesä on ollut ihana - ja kamala! Överi-ihana kesäkuu ja överikamala heinäkuu. Kesäkuussa laskeuduttiin lomalle, jonka jälkeen teini lähti Kriparille. Oltiin miehen kanssa 10 päivää kotona kahdestaan, uitiin, löhöiltiin, mies teki kaikenlaista hyödyllistä pihalla (jolloin minä löhösin ja luin kirjaa), käytiin syömässä ulkona melkein joka päivä. Odotettiin teiniä takaisin; niin huvittavaa, kuin se onkin, tuossa ajassa ehtii tulla jo ihan kauhea ikävä. Vietettiin tosi kiva kriparin päätösjuhla lähipiirin kanssa ja siinä vaiheessa jo kovasti odotettiin Italian matkaa. Juhlassa tietämättämme altistuttiin koronalle ja säikähdettiin, mutta selvittiin itse. Äiti sairastui ja vei koronan mennessään myös isälle, mikä huolestutti kovasti, mutta hienosti selvisivät molemmat taudista. Lähdettiin reissuun.

Ihana Italia! Ihana Ischia! Ihan överi-ihana hotelli! Ihan kamalan överikuuma jo kesäkuussa - vaikea edes kuvitella, millaista siellä on ollut heinäkuussa, kun lämpötilat ovat kivunneet kesäkuusta vielä korkeammaksi. Ei tehty mitään, ei siis oikeasti mitään, mikä on tosi harvinaista tällä kokoonpanolla - mies yleensä kypsyy löhöämiseen neljännen päivän aikana. No nyt ei kypsynyt, vaan oli ihan överi-laiska hänkin, mikä sopi mulle tosi hyvin. Yksi Napoli-reissu tehtiin, mikä oli täysin överi-katastrofi (kerron joskus myöhemmin). Oltiin vaan, levättiin, uitiin, maattiin, syötiin - ihan parasta.

 

Tultiin kotiin ja ei mennyt kuin kaksi päivää, kun mulla alkoi oireet - Korona! Italiassa oli maskipakko kaikissa julkisissa paikoissa, mutta eihän me sitä noudatettu noilla helteillä, kun ei paikallisetkaan! Muutama päivä mun sairastumisen jälkeen myös miehet (jotka ei siis KOSKAAN sairasta) alkoivat oireilemaan ja molemmat jäivät pois töistä pariksi päiväksi. Minä olin paljon kipeämpi ja myös toipuminen on ollut hitaampaa. Eli käytännössä koko heinäkuu on mennyt överihuonossa olossa, käsittämättömässä jaksamattomuudessa - en ole saanut yhtään mitään aikaiseksi koko heinäkuussa. Yhdessä vaiheessa olin jo vähän peloissani; ei kai nyt vaan ole iskenyt mikään Long Covid, mutta nyt parin viimeisen päivän aikana olo on vähitellen alkanut kohentumaan. Silti edelleen on semmoinen olo, että vielä hetken aikaa pitää ottaa ihan rauhallisesti, jotta olen reilun viikon kulutta koulun alkaessa vihdoin kunnossa.

Mullahan kesä menee yleensä just näin, että en juurikaan saa aikaiseksi mitään. Mutta JOTAIN sentään kuitenkin joka kesä olen tehnyt; jos ei mitään hyödyllistä, niin jotain kivoja juttuja kuitenkin. Tämän heinäkuun "en saa aikaiseksi mitään" ei ole ollut sitä kivaa laatua ja harmittaa kovasti. Mulla oli yksi - siis vain yksi - to do -juttu tälle kesälle (vieras/työhuoneen raivaaminen ja uudelleen sisustamisen), mutta en ole saanut projektia edes alkuun. Ellen huomenna koe jotain "ihmeparantumista", jää tuo homma myöhemmäksi. Syy siihen, miksi haluan tehdä sen on se, että (sen lisäksi, että huone on täysi rötyvarasto tällä hetkellä) haluan saada sen siihen kuntoon, että oikeasti myös välillä tekisin töitä siellä, enkä aina vain tässä keittiön pöydän äärellä. Lisäksi pienellä huonekalujen siirtämisellä saan sinne sopivan keskilattiatilan, missä tehdä kehonhuoltoa ja kevyttä joogaa - kumpaakaan ei ole kiva tehdä siellä meidän varaston treenitilassa, koska siellä on suht viileää ja se on kaikesta sisustamisesta huolimatta kuitenkin, noh, varasto. Kuntopyörää ja soutulaitetta siellä on ihan ok käyttää, koska kumpikaan toiminto ei tarvitse kauhean viihtyisää tilaa ympärilleen (kröhöm - ei niin, että olisin kumpaankaan laitteeseen koskenut... aikoihin...).

No mutta valittaminen sikseen ja takaisin tuohon tämän kesän symboliin eli överikulhoon. Mulla on semmoinen periaate, että ostan aina, jokaisella reissulla (myös kotimaassa), yhden kipon, purnukan, kulhon tai ylipäätään jotain keittiöön. Rakastan sitä, kuinka niitä arjessa käyttäessä palautuu mieleen, että hei tämä oli sieltä ja sieltä, kuinka kivaa meillä olikaan. Marraskuisen torstain ruuanlaitto saa aina pienen kivan piristyksen noista ajatuksista. Mutta hitto soikoon toi kulho... 😂😂😂 Puolustaudun sillä, että olin ihan helteen pökerryttämä (ja saatoin ehkä myös olla pienessä ruuanjälkeisessä viinihutikassa...) JA sillä, että se kauppa mistä ostin ton, oli niin överi, että toi kulho näytti siellä hyvin vaatimattomalta 😂 Mutta mun "ongelma" on se, että koska toi on ihan selkeästi äyriäisten tarjoiluun tarkoitettu kulho, niin enhän mä siihen voi ladata esim. kanasalaatin aineksia, kuten kaupassa ajattelin; kaikki salaatin komponentit omiin lokeroihinsa ja siitä sitten marraskuussa kootaan lautaselle jokainen oma annos. No entäs siten katkarapusalaatti, ajattelee siellä moni - toi kulho on niin iso, että meille kolmelle sopiva määrä katkarapuja ei vie tilaa, kuin pelkän pohjan verran yhdestä noista "kulho-osista".

Joo, tiedän tiedän tiedän - niin tarpeeton first world problem, kuin vaan voi olla. Mutta kuten otsikkokin sanoo - tänä kesänä kaikkia on överiä, ongelmatkin! Eikä se saatana edes mahdu mihinkään kaappiin!

Mutta nyt mä lähden iltauinnille ja lopetan kaikkien turhien ongelmien miettimisen! 

Heipat ja toivon mukaan tavataan taas jatkossa vähän useammin 💛💛💛

BLOGILOMALLE

Tajusin eilen illalla, että mulla on semmoinen inhottava stressimöykky mahassa niin blogin kirjoittamisesta, kuin muiden blogien kommentoimisesta! Ja näinhän ei tietenkään saa olla jostain näin kivasta harrastuksesta, kuin mitä kirjoittaminen on, joten päätin ilmoittaa ihan "virallisesti" jääväni blogilomalle. Lueskelen kyllä varmaan kännykän kautta muiden blogeja, mutta en taida avata konetta ja Bloggeria kommentoidakseni nyt vähään aikaan, enkä myöskään kirjoittaa mitään itse.

Voi olla, että loma kestää viikon, tai sitten koko kesän - en tiedä. Se on kuitenkin varmaa, että tulen takaisin! 

Kuva täältä

 

Siihen asti - ihanaa kesää!!!  💛💛💛

JO JOUTUI ARMAS AIKA

"Ylioppilastutkintolautakunnan minulle suomin valtuuksin julistan teidän ylioppilaiksi. Merkiksi siitä, painakaa valkolakki päähänne." Ne kaksi päivää vuodesta, ylioppilasjuhlat, kun harmittelen sitä, etten ryhtynyt rehtoriksi ja pääse lausumaan noita maagisia sanoja. Tosin en kyllä usko, että pystyisin siihen, koska purskahdan itkuun joka kerta tuossa kohtaa juhlaa. Se ilon, ylpeyden, riemun ja haikeuden tunne, joka joka kerta läikähtää yli, on yksi tämän ammatin parhaista puolista. Kuinka ylpeä olenkaan joka kerta siitä, että ne pienet ykköset, jotka kolme tai neljä vuotta sitten istuivat pelokkaina ja jännittyneinä lukion ensimmäisillä tunneilla, ovat tänään nuoria aikuisia, joiden kanssa olen saanut taivaltaa matkaa muutaman vuoden ajan! Ja samalla se joka kertainen haikeus siitä, että nyt ne lähtevät pois, enkä enää pääse olemaan osa heidän elämäänsä. Vuosi toisensa jälkeen samat tunteet syksyllä ja keväällä - kunnes sitten taas jatkamme matkaa nuorempien kanssa kohti tätä upeaa päivää. Onnea kaikille, niin ylioppilaille, kuin myös ammattiin valmistuneille!

Kirjoitin tänään Faceen ja Instaan "se päivä vuodesta, kun itken vähintään kaksi kertaa". Joskus toki jo koulussa Gaudeamus Igitur tai Suvivirsi saavat nyyhkimään, mutta viimeistään kotiin tullessa, pääsen tirauttamaan uudestaan oman rakkaan teinimme takia. Ensinnäkin vuosi vuodelta parempi todistus - ihan käsittämätöntä varsinkin siihen nähden, että me emme puutu hänen koulunkäyntiinsä muuta kuin silloin, jos pyytää apua esim. koealueen kuulustelussa ja sitäkin tekee aika harvoin. Monella on se käsitys, että opettajien lapset ovat kaikki hyviä koulussa, koska opettajavanhempi piiskaa ja vahtii läksyjen tekemistä ja kokeeseen lukemista. Pyh, ei todellakaan - tai ei meillä ainakaan. Olen tietoisesti vahtinut itseäni, etten lähde tuohon ja näköjään se on kannattanut! Vuosi vielä ja sen jälkeen tuolla todistuksella hän pääsee meidän lukioomme. Haha, eri asia on sitten se, kuinka hyvin mahdumme saman katon alle, mutta se on sitten sen ajan murhe (se ollaan jo yhdessä päätetty, että ei tule minun kursseille 😂). Todistusta tärkeämpi asia on kuitenkin se, että hän saa vuosi toisensa perään myös tunnustusta muista, kuin akateemisista kyvyistään. Hymypoikapatsas (juu, en lähde mukaan siihen keskusteluun, onko sen jakaminen oikein) ja erinäisiä stipendejä, joita kaikkia on yhdistänyt se, että hän on reilu, muut huomioiva ja yhteishenkeä luova nuori mies. Yksityisyyden suojan takia en lähde kertomaan, mitä joutui kokemaan ala-asteella, mutta sitäkin suuremmalla syyllä - hän ei antanut vaikeiden vuosien lannistaa itseään, vaan nousi niiden yli ja jakaa suurta ja reilua sydäntään kaikille. Ihailen, kunnioitan ja rakastan tuota meidän "pientä" (minua jo 4 cm pidempää...) ihmettä enemmän, kuin ketään muuta tässä maailmassa!! 💙💚💛💜

Jos tänään joutui armas aika, niin on kyllä joutunut aika tässä toukokuussakin, kuten jo edellisessä postauksessa vähän ennustelinkin. En ole ehtinyt käydä lukemassa ajatuksen kanssa edes oman blogini kommenttiboksia (kiitos kaikille arkiruokavinkeistä, kokoan sen listan kyllä lähiaikoina), saatikka sitten muiden blogeja. Täydestä kalenterista ja pitkistä päivistä huolimatta olen kokenut eläväni ihan täysillä. Uupumuksesta toipuminen jätti niin ison kiitollisuuden tunteen ja toi takaisin elämän ilon ja positiivisen työpöhinän, että en ole valittanut hetkeäkään. Olen itse asiassa ottanut ensi vuodelle töitä enemmän, kuin moneen vuoteen - opettamisen lisäksi aloitan uuden ohjausryhmän kanssa, olen mukana muutaman tiimin toiminnassa, yhdessä ulkomaan projektissa (ihan mahtavaa, että ne saadaan taas käyntiin!) ja osallistun muutamaan isompaan koulutuskokonaisuuteen. Ja ei, ei tarvitse olla huolissaan, kuten isäni heti reagoi kuulleessaan tästä kaikesta - olen tosi innoissani näistä kaikista jutuista ja tiedän, että jaksan. 

Yksi iso syy, miksi nyt heittäydyn mukaan näin moneen juttuun monen vuoden tauon jälkeen, on se, että alan olemaan "tarpeeton" täällä kotona. Kaikkien teinien vanhemmat tietävät mistä puhun; töistä ei olekaan ihan hengenhätäkiire kotiin, koska teini vastaa tulen vähän myöhemmin -viesteihin "jee, hyvä" 😂 Itse asiassa olen tänäänkin tarpeeton, koska teini lähti yökylään kaverin luo. Kaiken kruunaa se, että mies on yön yli töissä, eli olen ihan itsekseni seuraavan vuorokauden! Mikä sopii mulle tosi hyvin - saan ihan rauhassa ravistella lukuvuoden harteiltani, kuunnella musiikkia, kirjoittaa blogia ja juoda viiniä. Pulahtaisin myös altaaseen uimaan, mutta en ehkä kuitenkaan - se on kyllä pesty ja täytetty uudestaan, mutta lämmityslaitetta ei ole vielä viritetty, joten veden lämpötila on jossain kymmenen asteen tienoilla, mikä on mulle vielä ihan liian alhainen.

Yksin oleminen tulee olemaan muutenkin tämän kesän teema. Mies pitää lomaa vain muutaman viikon ja nekin silloin, kun olemme koko perhe kasassa. Teini lähtee viikon kuluttua kristinoppileirille, minkä jälkeen lähdemme Italiaan Ischian saarelle, ellei Vesuvius purkaudu sitä ennen (todennäköistä, koska 20-luku...). Sen jälkeen teini aloittaa kesätyöt ja mopolla suhaamisen kylillä ja minä "yksinäiset viikkoni" - mikä ei haittaa yhtään. Nautin jo etukäteen siitä, että saan olla itsekseni paljon ja halutessani lähteä Helsinkiin humpsuttelemaan ystävien kanssa. Meinaan myös aloittaa kamalan korkeaksi kasaksi muodostuneen kirjapinon lukemisen, en ole lukenut koko keväänä kuin pari kirjaa kaiken kiireen takia. Tietenkin kesälle on listattu myös pari to do -projektia täällä kotona, mutta niistä en viitsi ihan kauheasti huudella täällä, koska todennäköisesti jäävät vain suunnittelun asteelle, kuten aina 😁

Kuva täältä

 

Nyt siis joutuu suvi suloinen täällä suunnalla, mikä toivottavasti tarkoittaa myös sitä, että palaan myös tänne blogimaailmaan vähän ahkerammin! 

Toivottavasti täällä vielä on lukijoita jäljellä, vaikka olenkin ollut niin passiivinen lähiaikoina. 

Ihanaa alkanutta kesäkuuta kaikille!! 💛💛💛

MEIDÄN YHTEINEN "MITÄ TÄNÄÄN SYÖTÄISIIN" -LISTA

Sain Rva Kepposen taannoisesta arkiruokapähkäilypostauksesta (aika päheän pitkä sana, vai mitä?) idean koota listan Harkittujen Herkkujen -lukijoiden parhaista arkiruoka. Ensin pitää kuitenkin vähän perjantaipölistä, palaan postauksen varsinaiseen aiheeseen vasta lopuksi 😊

Huhheijaa, mitä ruuhkaviikkoja täällä vedellään tällä hetkellä! Tuntuu siltä, että kaikki tahot ovat aktivoituneet yhtäkkiä ja kaikki samaan aikaan. Kun ensin vedettiin kaksi vuotta niin, että aamulla lähti töihin (etä- tai lähi), teki päivän duunit, kävi maskin kanssa kaupassa ja sitten kotiin, niin nyt tapahtuu joka rintamalla; kaikki kokoukset ovat lähikokouksia, koulutuksia pukkaa ja lähinä tietenkin, töihin mennään joka päivä paikan päälle (rakastan 💙), järjestetään vierailuja yliopistolle, viikonloppuisin tapahtuu, lapsi matkustaa, kavereita tavataan ja kutsutaan kylään... Kääk - kaikki aivan mahtavan ihanaa, mutta kyllä sen huomaa, että korona-aika passivoi ja sai aikaan sen, että päivän kohokohta oli Netflixin avaaminen ja seurattavan sarjan seuraavan jakson katsominen. Vaikka ihan oikeasti rakastan tätä kaikkea "normaalin elämän" pöhinää, niin kyllähän se veronsa vaatii. Tässä vikassa jaksossa mulla on kaiken tämän lisäksi viisi kurssia, joista yksi labrakurssi (mikä siis aina teettää ihan älyttömän enemmän paljon töitä verrattuna tavallisiin "luentokursseihin") ja muutkin kurssit vaativat lähes päivittäin iltahommia, joten päivät ovat pitkiä ja uuvuttavia.

Kaiken totaaliväsymyksen keskeltä sanon kuitenkin, että tämä on aivan ihanaa!! Vaikka olenkin iltaisin niin finaalissa, että tuskin jaksan meikkejä pois pestä ennen sänkyyn kaatumista, niin tuntuu ihan mahtavalta, että elämä on aika lailla normaalia vihdoinkin. Eikä ole enää montaa viikkoa siihen, että alkaa hyvin ansaittu kesäloma ja sen jatkuminen sitten palkattomana kesäkeskeytyksenä (tämä vaan muistutuksena niille, joita opettajien lakkoilu, "pitkät lomat ja lyhyet työpäivät" ärsyttävät). En muista, milloin viimeksi olisin odottanut kesälomaa näin paljon tai kokenut todellakin ansainneeni sen pitkän loman - sai siitä rahaa tai ei!

Mutta postauksen varsinaiseen aiheeseen, nyt kun pölinät on pölisty. Eli tarkoitus olisi koota lista niistä kaikista helpoimmista, nopeimmista ja just teidän perheessä toimivista arkiruuista. Top kolme pyydän kommenttiboksiin laittamaan ja minä sitten päivitän tämän postauksen listaa sitä mukaa, kuin ehdin. Kerro mitkä ovat teidän helpoimmat, pikaisimmat ja suosituimmat arkiruuat. Ei haittaa, vaikka top3 -listalla olisi "vain" lihapullat, makaronilaatikko ja kalakeitto - kerro ne kuitenkin. Jos sulla kuitenkin on arkiruokaan joku erityisresepti ja linkki sinne, niin laita se kommenttiin mukaan.

Minä koostan näistä sitten listan, minkä voi vaikka tulostaa käsilaukkuun tai ottaa kuvan kännykkään niitä hetkiä varten, kun seisot kaupassa tiistaina klo 16.27 ja mietit, että mitäköhän hittoa tänään syötäisiin. Tuona hetkenä kun ei tule mieleen yleensä yhtään mitään, vaikka olisi kuinka keittokirjoja ja -blogeja lukenut vapaa-ajalla (kuten minä teen).

MITÄ TÄNÄÄN SYÖTÄISIIN?

Pöperö

Linssikeitto ja sen monet muunnokset

Paras linssikastike

Eli nyt vaan kaikki täydentämään tätä listaa (jos siis pääsette kommentoimaan, mikä mulla ainakin edellee tökkii, kuten edellisessä postauksessa totesin).

Mitä teillä syödään arkena? 

p.s. jo toinen postaus peräjälkeen ilman kuvia... mutta en vaan nyt jaksa, joten sallittakoot tämä 💚

HAASTEPOSTAUS PITKÄSTÄ AIKAA 💛💛💛

Jee, bongasin Vivin blogista pitkästä aikaa haastepostauksen, minähän siis rrrrakastan näitä. Varsinkin perjantai-iltana väsyneenä viikosta ja vähän aivottomassa olotilassa näihin on tosi kiva vastailla. Mutta ennen kuin käyn haasteen kimppuun, kysymys teille: oletteko te törmänneet vaikeuksiin kirjoittaa kommentteja Bloggerissa lähiaikoina? Sain vastattua kyllä oman blogin puolella kommentteihin, mutta kun yritin kirjoittaa kommenttia Vivin, Satun tai Rva Kepposen blogiin, en onnistunut siinä. Marikan blogiin kommentoiminen kuitenkin onnistui... Mikäköhän mättää - teenkö mä jotain väärin vai onko Blogger keksinyt nyt jotain uutta...?

No, mutta siihen haasteeseen. Laidasta laitaan ihan randomeita sanoja, mihin ilmeisesti pitäisi vastata pikaisesti, mutta kaikki mut tuntevat tietävät, että lyhyt tai pikainen vastaus ei multa onnistu...😂   Mennään siis joissain kohdissa vähän pidemmän kautta, mutta yritän pitää vastaukset lyhyinä...

Kulkuneuvo: auto on mulle välttämättömyys ja inhoan sitä! Tykkään kyllä ajamisesta, mutta haluaisin ekologisista syistä olla riippumaton autosta. Ideaalitilanteessa kävelisin töihin ja lomamatkoja tekisin junalla (kirjoitinkin joku aika sitten, että mulla on suunnitelmissa lähteä lapsen kanssa syyslomalla Pariisiin junalla).

Unelmamatkakohde: Italia, Italia ja Italia. Aina vaan Italia. Mutta jos unohdetaan Italia, niin kyllä haluaisin nähdä Grand Canyonin. Ja kerran haluaisin myös matkustaa jollekin paratiisisaarelle eli esim. Malediiveille (ennen, kuin ne kaikki häviävät ilmastonmuutoksen aiheuttaman merenpinnan nousun takia).

Musiikkilaji: kuuntelen nykyjään tosi vähän musiikkia, koska mulla on ihan kammottava korvamato-ongelma. Nykyjään tykkään eniten lattarimusiikista, "pehmoräpistä" ja Adelen kaltaisista artisteista. Nuorena olin ihan fanaattinen Rolling Stones, Dire Straits, ZZ Top, J.Karjalainen ja Nico Ahvonen fani. Ja perhetaustastani johtuen klassinen musiikki on aina - ja on edelleen - lähellä sydäntäni. Mozart, Beethoven ja Chopin. Yleensä, kun korjaan kokeita viimeisen illan ja yön paniikissa, kuuntelen Mozartin Requiemia eli kuolinmessua. Sopii tunnelmaan aina 😂

Kukka: kielo ja tulppaanit

Jäkiruoka: Tiramisu. En ole jälkkärinaisia, joten jätän yleensä tilaamatta ravintolassa (kotona en tee kuin pari kertaa vuodessa). Jos Tiramisua ei ole tarjolla, otan suklaakakkua tai -jäätelöä. Ja tietenkin espresson ja Calvadosin, jos ollaan istumassa iltaa ihan pitkän kaavan mukaan.

Keittiöväline: mullahan on kaikki mahdolliset keittiövälineet, mitä vaan voi olla, joten tämä on paha... eniten käyttämäni on blenderi, jolla teen joka aamu smoothien, joten lukitsen vastauksen blenderiin.

Lempivaate: ilmiselvä vastaus on kotiasu eli ylisuuri ja kauhtunut collegepaita, trikoot ja villasukat. Töissä olen aina mustissa farkuissa ja puuvillaneuleessa tai joustavassa paidassa (ei kuitenkaan kauluspaita koskaan).

Kosmetiikkatuote: Clinique Clarifying Lotion 2

Lempikaupunki: Helsinki ja Turku. Ulkomaan kaupungeista ihan kauhean vaikea valita... Pariisi, Lissabon, Lontoo, Chicago, Sestri Levante, Taormina...

Lempikirja: tämä on mahdoton, en pysty. Jos kuitenkin pitäisi valita yksi ylitse muiden, se olisi Taru Sormusten Herrasta. Tai ehkä kuitenkin Tuulen viemää.

Juoma: vesi (haha, ajattelitte kaikki, että ensimmäinen olisi punkku 😂), kahvi ja sitten punaviini.

Tuoksu: oman lapsen tuoksu vauvana ja vielä edelleen teininäkin. Oman miehen tuoksu. Hugo Bossin Deep Red - sen nimi voisi hyvin olla "Emma", on ainoa hajuvesi, jota käytän.

Iltarutiini: nykyjään uupumuksen jälkeen unta korjaavien lääkkeiden otto pari tuntia ennen nukkumaanmenoa. Ja tietenkin hampaiden pesu sun muut sen lisäksi.

Jäätelö: Mövenpick suklaajäätelö. Tai joku muu suklaa, en ole kova jätskin syöjä.

Flunssankarkoituskeino: nukkuminen

Aamupala: aina smoothie (marja- ja hedelmä), välillä sen lisäksi kaurapuuro tai Kreikkalainen jugurtti ja granola vähän fiiliksestä ja nälkätilanteesta riippuen. Lisäksi pieni kourallinen cashew-pähkinöitä aina.

Huonekalu: voiko tähän vastata mitään muuta kuin sänky?

Vuodenaika: syksy

Juhlaruoka: tämmöinen ruokahifistelijä ei pysty vastaamaan tähän ilman täsmentävää kysymystä; mistä juhlasta on kyse? Eli passaan tämän kysymyksen :)

Nyt sitten kaikki muutkin, tarttukaa haasteeseen - tämä oli kiva!

Suurin osa kuitenkin varmaan ensin juhlistaa vappua💛 

Hauskaa ja pirskahtelevaista viikonloppua kaikille!