ONNEA PIKKULEIJONAT JA MAKUTERVEISET INTIAN SUUNNALTA

Onnea Pikkuleijonat!!! Eilinen ottelu oli niin jännä, että täällä herättiin kurkut käheinä huutamisesta ja vatsalihakset kipeinä (hyvä treeni tulee näköjään niin, että on pitkiä aikoja hengittämättä...). Oli kyllä liikuttavaa seurata 8-vuotiaan tunnekuohuja pelin loppumetreillä; valtava pettymys Venäjän tasoitusmaalin jälkeen sai aikaan itkukohtauksen, joka sitten uusiutui onnenkyyneleinä Suomen voitonmaalin jälkeen <3 Meinasi kyllä itselläkin tirahtaa kyynel silmään nuorten miesten riehakasta voiton juhlintaa katsoessa. Ne lukijat, jotka eivät ole kiinnostuneita jääkiekosta eivät taida nyt yhtään tietää mistä puhun :)

kuva täältä

Viimeinen lomapäivä on mennyt puuhaillessa työhuoneen onnellisuusprojektin parissa (täällä kirjoittelin aiheesta) ja työasioihin orientoituessa. Vaikka kuinka monta vuotta olisi opettanut, niin kyllä niitä oppitunteja aina pitää käydä mielessään läpi ja usein myös tuottaa jotain uutta materiaalia. On ihanaa tehdä työtä, jota rakastaa! Olen ollut opettaja nyt 15 vuotta ja edelleen nautin jokaisesta työpäivästä, jokaisesta oppitunnista! Voisin varmaan jossain vaiheessa vaikka kirjoittaa aiheesta lisää.

Mielestäni aloitin ruokablogin kirjoittamisen, mutta vaikuttaa siltä, että kaikkea muutakin kirjoitettavaa olisi ihan älyttömästi. Pieni ristiriita onkin tällä hetkellä siinä, että vaikka töihin on taas kiva palata, niin toisaalta haluaisin istua koneen äärellä päivät pitkät ja vain kirjoittaa... Onneksi alkuvuosi on lukujärjestyksien suhteen hyvin kevyt, joten ehdin tähän blogiinkin keskittymään.

Mutta nyt sitä ruokaa. Meillä syödään todella harvoin eineksiä tai edes mitään puolivalmisteita. Taustalla on jonkin verran periaatteellisuuttakin, mutta suurin syy on makuasia. Koska olen syönyt 46 vuotta (huh...) itse valmistettua ruokaa, en vain yksinkertaisesti pidä valmisruokien mausta. Nykyjään kauppojen hyllyiltä löytyy aika paljon erittäin laadukkaita eineksiä, jotka ovat monet myös ravintoarvoltaan ihan ok. Minä kuitenkin maistan lähes kaikissa niissä sen teollisen maun ja ruuan suhteen yksi pääperiaatteitani on se, että syön vain hyvää ruokaa.

Ne harvat valmiit tai puolivalmiit sapuskat, mitä meidän huushollissa syödään, käyvät läpi tiukan maustamisoperaation. Poikkeuksena makaronilaatikko, joka maistuu nuorelleherralle ihan semmoisenaan. Tänään päätin kokeilla uutuutta (en ole ihan varma milloin tuo on ilmestynyt kaupan hyllylle, mutta ei siitä kauhean pitkä aika ole), joka yllättikin positiivisesti. Kyse on GoGreenin Indian Masala -valmiskastikkeesta.

Halusin testata sen kiireisten arki-iltojen varalta. Niinä päivinä kun kalenterissa on omaa ja lapsen jumppaa tai muita harrastuksia, tulee ruuan kanssa usein kiire (lue: paniikki). Jos pakkasessa ei ole valmiina esim. linssikeittoa, tämä toimii oikein hyvin. Minulla oli valmiiksi kypsennettyjä ja maustettuja broilerin fileitä (4 kpl), jotka suikaloin pannulle. Tämä tietenkin nopeutti ruuanlaittoa entisestään. Valmiiksi kypsennettyjä broiskun fileitä (tai suikaleita) kannattaisi aina olla pakkasessa valmiina niitä kiirepäiviä varten! Jos ne vielä muistaa ottaa aamulla pakkasesta sulamaan jääkaappiin, niin iltahommat helpottuvat kummasti.

Ohjeen mukaan valmistukseksi olisi riittänyt kastikkeen lisääminen kypsien suikaleiden sekaan ja kiehauttaminen. Maistoin kastiketta tässä vaiheessa ja se oli ihan ok, mutta ei mielestäni vielä lainkaan valmis. Maustoin sitä suolalla, kurkumalla ja garam masalalla (kuvan chiliä en lisännyt, kastikkeessa oli kivasti potkua ilmankin) ja annoin porista miedolla lämmöllä noin 40 min ajan. Tässä muuten vinkki niille, jotka sanovat "mutta kun mä en osaa laittaa ruokaa"! Ensinnäkin, kaikki osaavat laittaa ruokaa (ainakin pienen harjoittelun jälkeen). Toisekseen, jos teet ruuan tarkasti reseptin mukaan, haudutusaikaa kannattaa aina pidentää (ellei kyse ole esim. katkaravuista, jotka sitkistyvät keitettäessä - tällaiset poikkeukset yleensä mainitaan reseptissä). Yleensä arkiruokien ohjeessa mainittu 10-15 minuuttia on liian lyhyt aika. Okei, ruoka kyllä kypsyy, mutta ei se siinä ajassa maustu ja saa syvyyttä. Joten minun neuvoni on hauduttaa ruokaa aina vähintään puoli tuntia ja käydä välillä maistelemassa! Huomaat kyllä eron ihan taatusti.

Söimme kastikkeen riisin ja salaatin kera. Annos jäi nyt tällä kertaa kuvaamatta, mutta eipä se ulkonäöltään kauhean kuvauksellinen ollutkaan :)

Mukavaa loppuviikkoa kaikille! Lähden perjantaina viettämään hyvinvointiviikonloppua (olen ihan varma, että tulen siitä teille kertomaan ja hehkuttamaan vielä monessa tekstissäni), joten mitä ilmeisimmin seuraava juttu vasta ensi viikolla. Ellen nyt sitten huomenna intoudu kirjoittamaan :)

Emma <3