LAIHDUTTAMINEN - MITEN ONNISTUIN SIINÄ? (osa 1.)

Nyt puhutaan laihduttamisesta, vaikka se nykypäivänä onkin jotenkin kauhean epätrendikäs sana. Yleensä, kun aiheeseen tartutaan, käytetään sanoja elämänmuutos, elämäntapamuutos tai elämäntaparemontti ja näin kannattaakin. Minä onnistuin niin tekemään muutama vuosi sitten (ärsyttää ihan älyttömän paljon, etten ole silloin pitänyt kunnollista päiväkirjaa!!) ja sain muutettua monia huonoja tapoja pysyvästi. Olen kuitenkin nyt tässä viime kuukausien aikana havahtunut siihen, että osa huonoista tavoista on hiipinyt takaisin ja niihin pitää nyt tarttua. Joo, haluan taas olla energisempi, voida kokonaisvaltaisesti paremmin jne., mutta kyllä mä ihan suoraan myönnän myös sen, että haluan tällä kertaa myös laihduttaa (enemmän). Silloin viimeksi laihtuminen tuli "sivutuotteena", kuten elämäntapamuutoksissa yleensäkin käy.

Jenny on kirjoittanut tästä aiheesta paljon blogissaan ja olen saanut hänen teksteistään ihan valtavasti uutta intoa ja inspiraatiota jatkaa omaa projektiani. Tajusin, että olen ihan turhaan märehtinyt sitä, että homma jäi kesken aikanaan (kirjoitan myöhemmin myös siitä, miksi näin kävi) ja olen kokenut itseni epäonnistujaksi. Tällainen ajattelu ruokkii itseään ja sitä vajoaa koko ajan syvemmälle ja syvemmälle siihen "ei musta ole siihen" -ajatukseen. Ai miten niin ei muka ole? Mähän tein sen jo kerran, miksen siis pystyisi siihen uudestaan? Mulle paras tapa jäsennellä ja käsitellä asioita on kirjoittaa ne paperille ja niin tein nytkin. The Listan tekeminen auttoi jälleen kerran - näin konkreettisesti paperilta, että elämään on jäänyt iso määrä hyviä tapoja (ne kaikista tärkeimmät!) ja tällä hetkellä "ruotuun pääseminen" edellyttää vain sen, että ryhdistäydyn uudestaan parin pienemmän asian suhteen. No, yksi isokin juttu on, mutta siitä lisää myöhemmin.

Kaikista tärkein asia oli, että uskoin itseeni ekaa kertaa elämässäni ja siihen, että muutos on mahdollista. Tämä tunne syntyi siitä, että aloin ekaa kertaa elämässäni liikkua säännöllisesti. En ensin miettinyt laihduttamista ollenkaan, vaan havahduin yksinkertaisesti siihen, että olin ikäisekseni hirvittävän huonossa kunnossa, energiatasot ihan älyttömän matalalla, enkä viihtynyt itseni kanssa ollenkaan. Homma alkoi siis siitä, että usean vuoden liikuntatauon jälkeen ilmoittauduin kansanopiston ryhmään, joka oli tarkoitettu just mun kaltaisille keski-ikäisille naisille, joiden tavoite oli saada elämään liikettä, energiaa ja jaksamista. Joka kerta treeneissä tehtiin jotain erilaista, eikä meininki todellakaan ollut mitään kevyttä mummojumppaa (heh, niinkuin olin tainnut salaa vähän toivoa...), vaan ihan kauheeta rääkkiä joka kerta. Ohjaaja oli ihan älyttömän motivoiva ja hyvä, eikä hän todellakaan päästänyt meitä vähällä. Kerta kerran jälkeen liikkuminen oli helpompaa, sujuvampaa ja - mulle ihan uutena juttua - ihanampaa! Sain ensimmäistä kertaa elämässäni liikunnasta hyvän olon tunteita ja aloin uskoa itseeni. Vähitellen uskaltauduin käymään myös muissa ryhmissä, halusin liikkua, koska pystyin siihen.

Kuva täältä

Toi itseensä uskominen oli varmaan tärkein asia, mikä mielessäni liikahti ja tiedän, että nyt moni, joka ajatteli saavansa tästä tekstistä jonkun kikkakuutosen laihduttamisen aloittamiseen, pettyy kovasti. Kaikissa oppaissa, blogiteksteissä ja artikkeleissa just tätä painotetaan eniten ja muakin on aina ärsyttänyt se, että kukaan ei kerro miten se muutos saadaan alkuun. No, tosiasia vaan on se, että mitään kikkakuutosta ei ole - on vain aloitettava. Niin ärsyttävä kuin se Niken slogan onkin, se pitää 100% paikkaansa: just do it! Tämän kanssa kamppailen itse tällä hetkellä taas kerran; miten saisin itseni ryhdistäytymään ja aloittamaan uudestaan. Tämä koko kirjoitus onkin kohdistettu ennen kaikkea mulle itselleni; muistuttamaan siitä, kuinka hyvä olo mulla oli silloin ja siitä, että mä kyllä pystyn.

En siis ajatellut laihduttavani. Jos olisin saanut kympin kaikista laihdutussuunnitelmista, mitä olen elämäni aikana tehnyt, mulla olisi niillä rahoilla hankittua vanha linna Italiassa odottamassa eläkepäiviä! Vuosien varrella olen miettinyt, suunnitellut, ajatellut ja päättänyt laihduttaa varmaan miljoona kertaa, mutta laihdutuskuuri kestää mun tapauksessa maksimissaan viisi tuntia. En kestä sitä ajatusta, että jotain ei saa (tai että vaihtoehtoisesti jotain pitää) ja heti kun kieltolista aktivoituu, mussa aktivoituu myös hillitön himo kaikkeen epäterveelliseen. Silloin muutama vuosi sitten myös ekaa kertaa havahduin siihen ajatukseen, että kyse ei ole pelkästä laihtumisesta, vaan hyvinvoinnista, jaksamisesta ja terveydestä. Ne toimivat paljon parempana porkkanana, kuin ajatus viiden tai viidentoista kilon laihduttamisprojektista. Jos haluat laihtua, kannattaa lopettaa laihduttaminen ja muuttaa elämäntapoja.

Koska laihtuminen ei ollut alun perin tavoitteeni, en tiedä lähtöpainoani, enkä sitä, kuinka paljon kiloja seuraavan parin vuoden aikana lähti. Veikkaan että noin kymmenen, mutta paljon tärkeämpää oli kehonkoostumuksen muuttuminen ja kropan muotoutuminen. En ensin huomannut tätä itse, mutta vähitellen ihmiset ja varsinkin oma mieheni alkoivat huomautella siitä. Kuitenkin vasta kun edellisenä talvena ostettu, lähes liian pieni talvitakki olikin mystisesti muuttunut paria kokoa suuremmaksi vuoden aikana, tajusin että hitto soikoon, jotain oikeasti tapahtuu. Ja siitä se sitten varsinaisesti lähti ihan kunnolla liikkeelle. Olin jo ehtinyt lueskella paljon hyvinvointiin liittyviä kirjoja ja blogeja, joten osaamista ja tietämystä aiheesta oli kertynyt ja heräsin siihen, että jos nyt alan viilaamaan ruokavaliotani, saatan saada aikaiseksi jotain ihan kunnollista ja konkreettista muutosta!

Olen aina syönyt suht perusterveellisesti ja ennen kaikkea itse valmistettua perusruokaa. Ruokavaliossani oli kuitenkin paljon ongelmia: söin ihan liian epätasaisesti, aamupala oli mitätön (tai pahimmillaan pelkkä kahvi), ruuat ja annoskoot vaihtelivat "laihduttajan lehtisalaatista" rekkamiesten lounaspaikan mättöannokseen ja söin liian usein leipää, pastaa ja sokerisia herkkuja. Lisäksi nukuin liian vähän, en syönyt D-vitamiinia, enkä riittävästi kasviksia, hedelmiä ja marjoja.

Kuva täältä

Paljon oli siis korjattavaa, mutta muutos sujui yllättävän kivuttomasti, koska suurimmaksi osaksi se tapahtui sen mukaan, mitä kroppani mulle kertoi. En kovinkaan montaa juttua muuttanut siksi, että niin piti tehdä, vaan siksi, että se tuntui luontaisesti hyvältä ja oloni oli päivä päivältä energisempi, parempi ja kevyempi.

Näistä ruokajutuista sitten ensi kerralla. Jos kirjoitan kaiken yhteen pötköön, tästä tulee ihan liian pitkä juttu. Tähän loppuun kuitenkin vielä yksi tärkeä vinkki teille kaikille, jotka tunnette tarvetta elämänmuutoksen aloittamiseen tai laihduttamiseen. Kirjoita lista siitä kaikesta, mikä tuntuu tällä hetkellä olevan pielessä. Jatka listaa kirjaamalla ylös kaikki ne elämäntavat, joiden tiedät olevan sulla kunnossa - älä siis piehtaroi pelkästään niissä negatiivisissa asioissa. Ja sitten lopuksi, kirjaa ylös se, mihin haluaisit päästä. Mikä on realistista? Mikä on sellainen muutos/muutokset, mihin uskot pystyväsi tässä elämäntilanteessa? Miksi haluat muutosta? Miten voisit aloittaa? Mikä olisi niin pieni juttu, ettei sen aikaansaaminen tunnu toivottoman isolta urakalta? Yksi muutos kerrallaan - tämä on yksi tärkeimmistä asioista, minkä olen oppinut ja myös edellytys sille, että elämänmuutos onnistuu.

Ja toi lista - kirjoita se paperille, älä tietokoneella! Olen itse huomannut, että jostain syystä paperille asiat saa kirjoitettua perusteellisemmin ja rehellisemmin. Jos oikein perusteelliseksi meinaat heittäytyä, kannattaa kokeilla Tulevaisuuden polku -tehtävää. Kirjoitin siitä täällä, kannattaa käydä lukemassa!

Kuva täältä

Mutta nyt päivän projektin kimppuun! Talvitakit ja -kengät olen jo saanut kaivettua esiin, mutta neuleet kököttävät edelleen varastolaatikossa ja koska toi talvi nyt tuli - tahdoin tai en - niin ne täytyy nyt kaivaa esiin. Mikä sinänsä on ihanaa, rakastan neuleita ja talvipukeutumista yleensäkin. 

Ihanaa sunnuntaita kaikille! Olisi kiva kuulla kommenttiboksin puolella, herättikö tämä kirjoitus sussa jotain ajatuksia. Oletko itse onnistunut elämänmuutoksessa ja jos olet, mikä oli sun tärkein oivallus? Vai kipuiletko aiheen kanssa ja kaipaat vinkkejä ja ohjeita esim. ruokavalioon? Niitä tulossa heti seuraavaksi, joten pysyttele kuulolla!

💗