P NIIN KUIN PORKKANA

Tai K niin kuin kesäkurpitsa. Tai M niin kuin munakoiso. Tai ihan mikä vaan, mutta ihan älyttömän kiva tapa tehdä ruokaa! Ratkaisen aina välillä "mitä tänään syötäisiin?" ongelman tutkimalla jääkaappia ensin sillä silmällä. Katson, mitä sieltä löytyy ja otan sen kyseisen (yleensä kasviksen) pääruoka-aineeksi. Sitten alan selata keittokirjojen sisällysluetteloja kyseisestä kohdasta ja valkkaan sieltä jonkun uuden reseptin.

Olenkin tainnut pariin otteeseen mainita, että mulla on paljon keittokirjoja. Itse asiassa mulla on paljon kaikkia kirjoja. Niin, että me kohta hukutaan niihin tai ainakin mies joutuu kohta rakentamaan taloon jonkun laajennusosan niille. Olen aina rakastanut lukea, ihan pikkutytöstä lähtien. Sain aina kirjan joulu- ja synttärilahjaksi, usein parikin. Muistan, kuinka odotin sydän pamppaillen, mitä kovasta paketista löytyy tällä kertaa ja vetäydyin lähes saman tien kirjani kanssa omaan rauhaan lukemaan. Aikuisiällä aloin ostaa kirjoja itse, ensin harkiten ja silloin tällöin, mutta koko ajan kiihtyvällä tahdilla. Vakituisen työpaikan ja palkan myötä kirjoja kertyi enemmän ja enemmän, mutta en ole koskaan kokenut, että olisin tuhlannut rahaa niihin. Joku muu shoppailee kenkiä, laukkuja tai taidetta - minä ostan kirjoja. Ainoa ongelma on tilan puute; tähän addiktioon kuuluu se, että en pysty luopumaan kirjoista. Viime vuosina olen vähän rajoittanut varsinkin dekkareiden ja muun fiktion hankintaa ja käynyt lainaamassa ne kirjastosta. Mutta keittokirjoja en pysty vieläkään vastustamaan.

Monta vuotta vain keräilin niitä. Selasin aina uuden hankinnan läpi ja tasaisin väliajoin palasin silmäilemään myös vanhempia kirjoja ja imemään niistä inspiraatiota ruuan laittamiseen. En kuitenkaan oikeastaan koskaan tehnyt mitään ruokia suoraan reseptistä, vaan kokkaamani ruuat olivat iloinen sekoitus erilaisia reseptejä, joita olin lueskellut. Poikkeuksena tästä on aina ollut leipominen; se vaatii tarkkoja reseptejä. Tyypillistä tietenkin on, että kun on aika tehdä vaikkapa suklaakakku, yhtäkään reseptiä ei tunnu löytyvän noiden satojen keittokirjojen joukosta!!!

Jossain vaiheessa tein päätöksen alkaa myös käyttää kirjoja. Tähän oli kaksi syytä. Ensiksikin alkoi tuntua todella tyhmältä hankkia noita kirjoja ja jättää kaikki ihanat reseptit tekemättä. Toisekseen aloin kyllästyä omaan ruokaani. Pystyn kyllä tekemään "lonkalta" lähes mitä vaan, mutta kun kaiken tekee vanhalla rutiinilla, huomasin käyttäväni jatkuvasti esim. samaa maustevalikoimaa. "Vähän tosta tota, ripaus tätä ja sitten hyppysellinen tuota" -taktiikalla kaikki ratatouillesta lihamurekkeeseen ja siltä väliltä maistuu loppujen lopuksi samalta.

Tämän kuvan perusteella voisi luulla, että olen kova grillaamaan. Ei kyllä pidä paikkaansa... :)

Kirja- ja lehtipinoja, niitä meillä on joka paikassa...

Niinpä aloitin ohjeiden mukaan kokkaamisen. En ole siinä vieläkään kauhean hyvä, vaikka olenkin treenannut jo pari vuotta. On edelleen vaikea noudattaa ohjeita pilkuntarkasti ja usein oikaisenkin "ihan pikkaisen" tai lisään jotain omaa "ihan vaan vähäsen". Välillä kuitenkin sitkeästi noudatan reseptiä ja aika usein palkintona on jotain kivaa ja piristävän uutta. Toi alussa mainitsemani sisällysluettelo-ideointi on osoittautunut hauskaksi tavaksi hyödyntää kirjoja ja viimeksi sen kautta löysin kohdasta porkkana ihan mahtavan reseptin Sally Butcherin kirjasta Vegestan. Tämä(kin) on ihana keittokirja, suosittelen testaamaan Sallyn reseptejä. Lisäksi kirja sisältää reseptien lisäksi hauskaa tarinointia ja jutustelua, mikä viehättää mua kovasti. Jos (vai kun?) joskus kirjoitan keittokirjan, haluaisin sen olevan juuri tuollainen sekoitus faktaa ja fiktiota.

Tein tämän ruuan silloin, kun blogi oli tauolla, joten itse otettua kuvaa ateriasta ei ole. Reseptin alla olevat kuvat on räpsäisty suoraan kirjan sivulta, vaikka niin ei varmaan saisi tehdä...

Afganistanilainen porkkanapata

2 sipulia silputtuina

öljyä paistamiseen

2-3 valkosipulinkynttä silputtuna

1/2 - 1 tulinen chili

1 cm pala inkivääriä kuorittuna ja silputtuna

1 tl kurkumaa

1/2 tl jeeraa (eli juustokuminaa)

1/2 tl jauhettua korianteria

hyppysellinen neilikkaa

600 g porkkanoita kuorittuna ja paloiteltuna

300 g keltaisia halkaistuja herneitä 
(jos et löydä, uskoisin myös punaisten linssien kelpaavan oikein hyvin)

1 rkl tomaattipyreetä

3 isoa tomaattia silputtuina

suolaa, mustapippuria

2 tl viinietikkaa

n. 5 dl vettä (tai kasvislientä)

Kuullota sipulia hetki kasarissa tilkassa öljyä ja lisää valkosipuli, chili ja inkivääri. Kun sipuli alkaa pehmetä, lisää mausteet, porkkanat ja herneet. Paista muutama minuutti ja lisää tomaattipyree ja tomaatinpalat.

Mausta suolalla ja mustapippurilla, lisää viinietikka ja sen verran vettä, että kaikki ainekset peittyvät. Kuumenna seos kiehuvaksi ja laske sen jälkeen lämpöä niin, että seos porisee hiljalleen. Anna kypsyä 45 minuutista tuntiin, kunnes porkkanat ja herneet ovat kypsiä.

Tarjoa riisin, luonnonjogurtin ja leivän kera.

Välttelin blogin "entisessä elämässä" suorien lainausten käyttämistä, mutta luin joku aika sitten, että resepteillä ei ole samanlaisia tekijänoikeuksia kuin muulla kirjoitetulla tekstillä. Vieläkin vähän arastelen reseptien suoraa kopioimista tänne blogin puolelle, mutta tällä kertaa tein poikkeuksen. Ainoa oma lisäys, jonka tein tähän reseptiin oli tuo mustapippuri - lisään sitä aina kaikkeen pienen ripauksen. Sallyn ohjeessa sitä ei kuitenkaan ollut.

Onko sulla joku kiva, tavallisuudesta poikkeava tapa keksiä teema päivän ruualle?

💗