tiistai 10. lokakuuta 2017

VALOA TUNNELIN PÄÄSSÄ

Huhhuh, takana on rankin syksy naismuistiin, työrintamalla siis. Opettajan työ on aivan ihanaa, enkä päivääkään vaihtaisi pois - paitsi nämä koeviikon ympärillä olevat päivät! Syksyllä kaikki kasaantuu muutamalle viikolle; paljon kursseja eli paljon kokeita ja niiden korjaamista ja just ennen koeviikon alkua ylioppilaskirjoitukset ja niihin liittyvä korjaaminen. Kun lisäksi nykyjään opettajan työpäivään kuuluu yhä enemmän ja enemmän kaikkea muuta, kuin sitä itseään eli opettamista, niin työstressi on ollut valmis. Mulla ei ole tainnut ikinä olla näin montaa tiimikokousta, hoidettavaa asiaa, lähetettävää sähköpostia ja kaikkea muuta mahdollista sälää. To do -lista on ollut pidempi kuin ikinä, mutta nyt olen vähitellen saanut sen lähes kokonaan purettua ja loppuviikosta on enää muutama juttu hoidettavana. Ensi viikon syysloma tulee siis todella tarpeeseen!

Kuva täältä
Kun lisäksi samaan aikaan blogi on taas aktivoitunut ja mun tekisi mieli vaan istua koneen äärellä ja kirjoittaa koko ajan, niin vuorokauden tunnit eivät ole meinanneet riittää. Priorisoin levon ja unen niin korkealle nykyjään, että en enää suostu painamaan duunia yötä myöten, kuten joskus nuorempana tuli tehtyä. Viikonlopuksi oli myös ennalta sovittuna rakkaan ystävän tapaaminen, enkä halunnut sitä siirtää, joten kiirettä on pitänyt. Tehtiin muuten ihan älyttömän hyvää ruokaa, kirkkaimpana tähtenä onnistuneet kasvispihvit, joista tulossa pian juttu. Pidempään blogia lukeneet muistavat varmaan, että metsästän niitä täydellisten kasvispihvien reseptiä ja nyt päästiin jo melko lähelle täydellisyyttä!

Mutta siis tarkoitus oli vaan pikaisesti "ilmoittautua" ja todeta, että täällä ollaan edelleen. Palaan pian asiaan taas ruokajuttujen parissa.

Ihanaa viikkoa kaikille! Ei anneta tuon sateen haitata...

💗

2 kommenttia:

  1. Niin se on opettajankin työ varmasti muuttunut vuosien varrella kaiken tän digitalisaation ja muun maailman muuttumisen myötä! Tsemppiä kiireisiin hetkiin. Ja niin hienoa, että priorisoit unta.
    Mulla ihan sama näissä mun hommissa, en tee enää koskaan iltamyöhään/öisin töitä. Mieluummin sitten herään aikaisin ja teen silloin. Illalla tehdyt työt tunkevat uniin eikä sitten saa nukuttua. Mulle sopii tää aikaisin nukkumaan ja aikaisin ylös -rytmi parhaiten.

    Mä oon jotenkin ihan hulluna tuohon syksyyn! Yhtään ei haittaa, vaikka sataa ropisee...Ennen en olis koskaan varmaan lähtenyt juoksemaan sateessa, mutta kun on hyvät kamat päällä, sadekaan ei haittaa.

    Kivaa viikon jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me taidetaan olla molemmat aamukukkujia :) Nuorempana mulle kaikki ennen aamukahdeksaa tapahtuva toiminta oli ihan kauhistus, nykyjään saan parhaiten aikaan työjuttuja ja esim. kirjoittamista just aamulla. Tosin stressi saa kyllä välillä aikaan sen, että herään ihan liian aikaisin (niinkuin tänään klo 3.30...), mutta se onneksi aina korjaantuu, kun elämä rauhoittuu.

      Voi, munkin mielestä syksy on ihanaa aikaa, eikä mua pieni sadekaan haittaa! Mutta näin vanhemmiten (blaah...) toi pimeys on ruvennut vaikuttamaan. Tykkään pimeästä, mutta se vaikuttaa fyysisellä tasolla tosi voimakkaasti. Uni, terveellinen ruoka ja liikkuminen tosin helpottaa asiaa. Oikein odotan ensi vikkoa, että pääsee KESKELLÄ PÄIVÄÄ kävelylenkeille.

      Kiitos Jenny kun kävit kommentoimassa, kivaa viikon jatkoa sulle myös :)

      Poista

Kiva kun kävit :) Kiitos kun jätät kommenttisi!